Uuden vuoden Mielikirjanäyttelyt avaa tietotekniikan suunnittelijaopettaja Marjaana Lindqvist omilla suosikeillaan. Lukuiloa myös blogin seuraajille!
Laila Hietamies Lehmusten kaupunki
Isovanhempani asuivat 70-luvulla Lappeenrannassa
Liisankadulla varuskuntaa vastapäätä. Katselin pienenä tyttönä ikkunasta varuskunnan
toimintaa. Isovanhempani puhuivat, että yläkerran asukas oli käynyt
”haastamassa” suosikkivanhapiikatätejäni Ailin ja Editin kanssa
varuskuntaelämästä ennen sotia. He kertoivat aina hauskoja juttuja menneestä ajasta.
Kun Lehmusten kaupunki –kirja ilmestyi, totta kai isäni osti kirjan ja vihdoin
pääsin lukemaan Ailin ja Editin nuoruudesta. He heräsivät henkiin kirjan
sivuilla nuorina parikymppisinä hupakkoina ja sitä kautta myös Lappeenranta
ennen sotia.
Agatha
Christie Kymmenen pientä neekeripoikaa
Teini-ikäisenä luin dekkareita urakalla ja kun sain
ensimmäisen vakituisen työpaikan vuonna -81, ostin Agatha Christie kirjasarjan
kaiken kaikkiaan 40 kirjaa. Kirjat ovat kulkeneet mukana kymmenissä muutoissa
ja alussa luin suosikkikirjani melkeinpä kerran vuodessa. Nykyisin katson
Poirot ja Marplen televisiosta, mutta vaikka muistankin juonet lähes ulkoa, se
ei haittaa sillä nykyisin katson eri asioita. Poirotista ihastelen Art deco
tyyliä huoneistoissa ja Marplessa taas viehättää pikkukylän juoruilut.
Arto
Paasilinnan Suloinen myrkynkeittäjä herättää minussa kapinahengen.
Vanhaa naista kiusaa nuorempi kolli ja kuinkas loppujen lopuksi käykään. Lähes
anarkistinen kirja.
Isabelle
Allenden Henkien talo herätti innostuksen
Isabelle Allenden tuotantoon ja latinalaiseen Amerikkaan. Kuinka kevyesti
puhutaan samaan aikaan kuolleista ja elävistä, niin kuin ne kaikki eläisivät
saman katon alla samaan aikaan. Niin varmaan onkin, meissä elää mennyt
sukupolvi ja läheiset, jos vain uskallamme hetkeksi pysähtyä ja kuunnella.
Isä
Johannes Valamon vanhuksen kirjeitä
Toissa vuonna kesäloma alkoi vasta syyssateiden tultua.
Menimme mieheni kanssa viettämään ensimmäistä lomayötä Valamoon. Vettä satoi
kaatamalla ja niinpä vetäydyimme karusti kalustettuun huoneeseen. Ei ollut
tv:tä, johon uppoutuisi ja nappasin yöpöydältä Valamon vanhuksen kirjeitä
kirjan. Aloin lukea ja uppouduinkin tekstiin tunneiksi. Kirjassa on uskovaisten
kirjeitä ja kysymyksiä Isä Johannekselle ja vaikutuksen teki se lämpö ja
ymmärrys, joka Isä Johanneksesta piirtyi kirjeenvaihdon kautta. En ole koskaan
kokenut ennen tai jälkikäteen samanlaista rauhan tunnetta, kuin tuona hetkenä.
