Marras-joulukuun vaihteessa 2010 äidinkielen opettaja Päivi Hytönen on asettanut esille lempikirjojaan.
Claudia Roden, Italialainen keittokirja
Olen asunut Italiassa vuoden. Söin hyvin Toscanassa ystävien luona ja ravintoloissa. Tutustuin uusiin tapoihin käyttää kasviksia. Nykyisin keskeistä kesäruokaamme on ensi kerran Firenzessä syömäni paistetut kesäkurpitsat, jotka maustan basilikalla, persiljalla tai salvialla.
Vuoden aikana opin käymään kaupassa, ostamaan itselleni uusia ruokatarpeita. Ihastuin kaniin, polentaan ja fenkoliin. Claudia Rodenin Italialaisessa keittokirjassa on Italian keittiön klassikkoreseptit, mm. panzanellan (tomaattileipäsalaatin) ja pappa al pomodoron (tomaattileipäkeiton) ohjeet. Kirja on myös esineenä tarpeeksi iso: sen väliin mahtuu arkistoksi lehdistä kerättyjä reseptejä.
Pidän ruoan laittamisesta ja juhlien järjestämisestä. Luen joskus keittokirjoja nukkumaan mennessäni unilukemiseksi. Samalla haaveilen ja suunnittelen, millaisia ruokia voisin joskus tarjota ystäville ja sukulaisille.
Michel Tournier, Keijujen kuningas
Luin Tournierin Keijujen kuninkaan ensimmäisen kerran noin 20-vuotiaana opiskelijana. Sen maailma yhdistää myytin ja toisen maailmansodan historian. Romaani on älyllistä kerrontaa – ja sen luettuani on ollut vaikea löytää tyydyttävää luettavaa.
Olen lukenut romaanin kolme kertaa – yleensä kerta riittää. Viimeisen kerran luin romaanin karttojen kanssa. Seurasin päähenkilö Abel Tiffauges’n matkaa sotaa käyvän Euroopan halki. Pariisissa kuljin katu kadulta hänen mukanaan. Hankalinta oli löytää romaanin lopun paikat kartalta: silloisessa kartassa oli valkoisia kohtia Itä-Preussissa. Nyt samat paikat löytyisivät googlen kuvina, mutta viehätys tuskin olisi sama kuin tuon noin 15 vuoden takaisen pääsiäisen, jonka vietin romaanin ja karttojen parissa.
Cees Nooteboom, Seuraava tarina
Nooteboomin romaani on absurdi kertomus opettajasta, joka menettää identiteettinsä. Se kertoo vanhojen kielten opettajan ristiriidoista koulussa. Siinä on tragiikkaa ja komiikkaa – ja muistan nauraneeni monta kertaa lukiessani romaania. Naurun paikat syntyvät opettajien elämästä hyveellisyyden esikuvina ja lihallisen elämän eläjinä. Koulu on samanlainen paikka joka puolella maailmaa. Kun opettaja rakastuu oppilaaseensa, syntyy aina ristiriitoja, mutta Nooteboom kuvaa nekin humoristisen absurdisti.
Romaani sijoittuu Hollantiin. Yksi kiinnostuksen kohteistani on hollannin kieli, jota en osaa kuin muutaman sanan. Pystyn ostamaan itselleni aikuisten lipun sanoin: Een vollvassene , ja ymmärrän jotain, kun belgialaiset ystäväni puhuvat hollantia. Kielen soundi on hauska, koulusaksan, -ruotsin, -englannin ja -ranskan perusteella aika paljosta saa selkoa.
Iris Uurto, Puut juuriltaan
Iris Uurto on suomalainen kirjailija, jonka romaanit ovat psykologisen romaanin klassikoita. Uurtoa ei oikeastaan enää kukaan lue. Muistaakseni innostuin Uurron romaaneista jossakin opiskeluaikaisessa kotimaisen kirjallisuuden seminaarissa – ja luin sekä keräsin niitä itselleni kotihyllyyn. Samanlaisia keräilysarjoja olen lukenut Oiva Paloheimolta, Marko Tapiolta, Auni Nuolivaaralta, Irja Sallalta ja jo lapsena Hilja Valtoselta. Uurto edustaa mielikirjoissani näitä jossain määrin unohdettuja, mutta omana aikanaan merkittäviä kirjailijoita.
Puut juuriltaan kuvaa sotaa. Se on ensimmäinen suomalaista sotaa kuvaava romaani, jonka luin. Sen näkökulma on ihmisen, ei miehen tai taistelevan sotajoukon. Siksi sen kuvaus on voimakasta; sen kuvaukseen pystyy eläytymään sekin, jota sota historiankirjoituksena tai realistisena kuvauksena ei erityisemmin innosta. Kaikkein eniten minuun on jäänyt vaikuttamaan kuvaus, jossa päähenkilö pakenee mm. uimalla vihollisen hyökkäystä. Romaani ei siis ole kuvaus sankaruudesta vaan ihmisyydestä.
Jyrki Vainonen, Tutkimusmatkailija ja muita tarinoita
Vainosen novellikokoelmassa on suomalaisen realistisen novellistiikan traditiolle vieraita novelleja. Niissä liikutaan mahdollisissa maailmoissa eli maailmoissa, jotka voisivat olla tosia, mutta jotka ovat jollakin tavoin outoja. Yksi kokoelman novelleista on erityisen tärkeä: Linnustaja. Sen valitsin ensimmäiseen oppikirjaani (Seitsemän elämää – Lukion kirjallisuuden tehtäviä 1) novellin kummallisen kertojan vuoksi. Kertoja nimittäin puhuttelee koko ajan lukijaa eli lukija on sinä, joka elää sinänä mukana koko kaameaan loppuunsa päätyvän novellin. Vainonen käyttää hänkin myyttejä novelliensa aineksina.
Luen paljon novelleja – olisin voinut valita mielikirjakseni myös jonkin Maarit Verrosen, Sari Malkamäen, Kjell Westön, Tuuve Aron tai Petri Tammisen novellikokoelman, mutta Vainosen esikoiskokoelma on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen lukijana.
Sirkka Turkka, Tule takaisin, pikku Sheba
Sirkka Turkka voitti tällä kokoelmalla aikoinaan kirjallisuuden Finlandia-palkinnon, silloin, kun palkinto annettiin myös muulle kirjallisuudenlajille kuin romaanille.
Turkan runot ovat kulkeneet mukanani vuodesta 1986 asti. Ne eivät vanhene. Niiden kuvakieli tehoaa minuun. Niissä liikutaan minulle tuntemattomassa mutta silti tutussa maisemassa: tallissa, maatilalla, tiellä. Runoissa on hevosia, kukkoja, varpusia, mutta myös ruudulliset verhot, punainen yksinäinen lenkkitossu, Kullervo ja venäläisen älymystön rippeet.
On siis kuva, äly ja myytti: minulle tärkeät kaunokirjallisuuden ainekset. Olen metaforaihminen: yhdistän metaforan lukemisessa ja tutkimisessa kaksi minua kiinnostavaa asiaa. Kielen ja kuvan.
Ilpo Tiihonen, Largo
Ilpo Tiihosen runoissa soi rytmi ja kieli. Siksi ne ovat herkullisia paloja. Mielikirjojeni sarjassa voisi olla myös Ej-kaj Plumps – Hyppyjä Helsinkiin. Siitä kokoelmasta tein peruskoululaisten oppilaitteni kanssa esityksen kevätjuhlaan. Meillä oli hauskaa. Tiihosen runojen kanssa elämässä on rytmiä ja intohimoa. Largon ostin itselleni joululahjaksi jokunen vuosi sitten.
Eija Palosaari, Lupa särkyä. Kriisistä elämään
Eija Palosaaren tietoteos käsittelee ihmistä kriisissä. Se kuvaa ne asiat, jotka ihminen omassa minuudessaan ja ympäristössään kohtaa, kun ihminen joutuu tahtomattaan ketä tahansa ihmistä järkyttävän tapahtuman osalliseksi joko uhriksi, auttajaksi tai vain sivustakatsojaksi.
Teos avasi minulle ymmärrettäviä selityksiä ihmisten oudollekin käyttäytymiselle kriisitilanteissa. Teos on yleistajuista psykologiaa – sen lukemiseksi ei tarvita ammattilaisen taitoja, mutta teos antaa opetustyön ammattilaiselle niin henkilökohtaisen kasvun kuin toisten ihmisten ymmärryksenkin välineitä.
Julia Kristeva, Muukalaisia itsellemme
Muistan lukeneeni Kristevan teoksesta mielenkiintoisia ajatuksia muukalaisuudesta. Teos avasi minulle niitä tuntemuksia, joita olin itsekin erilaisia muukalaisuuskokemuksissani kokenut. Haluaisin taas palata teokseen luettuani Anja Snellmanin romaanin Parvekejumalat, joka kertoo fiktion keinoin muukalaisuudesta. Samoja ajatuksia eri muodoissa: muukalaisen ulkopuolisuutta ja halua olla sisäpuolinen.
Kristevan teos on ensimmäinen osa sitä ajatusketjua, joka on minua rakentanut ymmärtämään toiseutta ja maahanmuuttajan todellisuutta.
Kieli ja sen kieliopit – opetuksen suuntaviivoja
Kielioppityöryhmän mietintö oli 1990-luvun puolivälissä käänteentekevä teos, joka käsittelee konkreettisella tavalla sitä, miten kielioppia voisi opettaa. Sen lähtökohdat ovat niissä kielen teorioissa, joita yliopistossa opiskelin. Sen ilmestymisen aikaan opetin peruskoulussa kielioppia ja aloin kehittää omia kielenopetuksen menetelmiäni. Kielioppityöryhmän mietinnön avulla omien sovellusten tekeminen oli helpompaa kuin yliopistossa opiskeltujen innostavien teoreettisten näkökulmien perusteella.
Kielioppityöryhmän mietinnöstä syntyi myöhemmin Iso suomen kielioppi – ihana kirja. Ja kielioppityöryhmän mietinnöstä omien opetussovellusten kautta syntyi minun elämääni tekstipohjaisen kielen ja kieliopin opetuksen kouluttajan ja tietokirjailijan ura.
perjantai 26. marraskuuta 2010
Heikki Tulkin mielikirjat
Marraskuussa 2010 olivat esillä kielten johtavan opettajan Heikki Tulkin lempikirjat opiston kirjaston järjestämässä näyttelyssä.
Frisk, Tulkki, Reimbladh-Taube, Välimaa: Kuuntele ja opi ruotsia. Työläimpiin kuuluva oppimateriaaliprojektini. Noin 70 studiotuntia, mutta hulppea äänitysporukka ja onnistunut lopputulos.
Waldmann Luis: Prepositions in Business English. Hyvän brasilialaisen ystävän Rio de Janeirossa maaliskuussa 2010 ilmestynyt esikoisteos.
McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille, Mma Ramotswe tutkii. Realistiselta vaikuttava elinympäristön kuvaus. Matkalla Botswanaan!
Parsons Tony: Man and Boy: Koskettava. Itkettää ja naurattaa.
Palmgren Reidar: Jalat edellä. Hienon näyttelijän hieno esikoisteos lähes kymmenen vuoden takaa. Todellinen on epätodellistakin ihmeellisempää.
Onkeli Reetta: Ilonen talo. Rankka lapsuuskuvaus Väli-Suomesta.
Lundán Reko ja Tiina: Viikkoja, kuukausia. Toivottoman tilanteen kuvaus, jossa kuitenkin elää elämänmyönteisyys. Sai miehen kyyneliin.
Mathur Anurang: The Inscrutable Americans. Intialainen Amerikassa. Viihdyttävä: täynnä kulttuurikolareita ja intianenglantia.
Doyle Roddy: Nimeni on Henry Smart. Raaka kuvaus vuosisadan alun Irlannista. Kehitystarina.
Schatz Roman: Osta vokaali. Uskomatonta, miten alkuperältään saksalainen pystyy leikkimään suomen kielellä. Lopputulos on – mielenkiintoinen.
Loe Erlend: Supernaiivi. Tämän kirjan vaikutuksesta minullakin on hakka.
Gerholm, Magnusson: Ajatus, aate ja yhteiskunta. Koko länsimaisen sivistyksen kehitys lyhyesti kuvattuna: tiivistettynä alle 700 sivuun. Erittäin mielenkiintoista luettavaa.
Frisk, Tulkki, Reimbladh-Taube, Välimaa: Kuuntele ja opi ruotsia. Työläimpiin kuuluva oppimateriaaliprojektini. Noin 70 studiotuntia, mutta hulppea äänitysporukka ja onnistunut lopputulos.
Waldmann Luis: Prepositions in Business English. Hyvän brasilialaisen ystävän Rio de Janeirossa maaliskuussa 2010 ilmestynyt esikoisteos.
McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille, Mma Ramotswe tutkii. Realistiselta vaikuttava elinympäristön kuvaus. Matkalla Botswanaan!
Parsons Tony: Man and Boy: Koskettava. Itkettää ja naurattaa.
Palmgren Reidar: Jalat edellä. Hienon näyttelijän hieno esikoisteos lähes kymmenen vuoden takaa. Todellinen on epätodellistakin ihmeellisempää.
Onkeli Reetta: Ilonen talo. Rankka lapsuuskuvaus Väli-Suomesta.
Lundán Reko ja Tiina: Viikkoja, kuukausia. Toivottoman tilanteen kuvaus, jossa kuitenkin elää elämänmyönteisyys. Sai miehen kyyneliin.
Mathur Anurang: The Inscrutable Americans. Intialainen Amerikassa. Viihdyttävä: täynnä kulttuurikolareita ja intianenglantia.
Doyle Roddy: Nimeni on Henry Smart. Raaka kuvaus vuosisadan alun Irlannista. Kehitystarina.
Schatz Roman: Osta vokaali. Uskomatonta, miten alkuperältään saksalainen pystyy leikkimään suomen kielellä. Lopputulos on – mielenkiintoinen.
Loe Erlend: Supernaiivi. Tämän kirjan vaikutuksesta minullakin on hakka.
Gerholm, Magnusson: Ajatus, aate ja yhteiskunta. Koko länsimaisen sivistyksen kehitys lyhyesti kuvattuna: tiivistettynä alle 700 sivuun. Erittäin mielenkiintoista luettavaa.
Riina Pykärin mielikirjat
Syyskuussa 2010 kotitalouden johtava opettaja,ts, Riina Pykäri esitteli omia mielikirjojaan.
Monica Ahlberg: Min mat
Ihastuttavia reseptejä ja erityisesti toimivia menukokonaisuuksia iloisiin juhliin. Ruotsalainen suosittu julkkiskokki on kirjoittanut 15 keittokirjaa. Sain kirjan ruotsalaisilta kotitalousopettajaopiskelijakollegoilta keväällä 2006, kun olin lähdössä vaihto-opiskelun loputtua takaisin Suomeen. Monican reseptejä voi lukea myös hänen blogistaan Alt om mat -lehden nettisivuilla.
Katriina Ranne: Minä, sisareni
Hyvän ystävän, melkein sisareni, esikoisteos, jossa kuvataan neljän sisaruksen kasvutarina. Jännittävää lukea kirjaa, jonka kirjoittajan tuntee todella hyvin. Onneksi ei tarvitse hävetä, sillä tarina kulkee. Kansien välistä voin bongata paloja iltamyöhällä käydyistä teemukipsykologiasessioista, ja tunnistaa kuvia myös omista lapsuuden maisemistani. Kirja on vielä kesken, joten siksi tässä vain kannet.
Erlend Loe: Supernaiivi
Piristävä kirja, jonka innostama olen ostanut kirpputorilta hakka-pelin. Myös eräs kesäinen junamatka taittui ystävän kanssa listoja tehden. Kirjan saa vieläkin hyvälle tuulelle, kun vain ajattelee sen sisältämää maailmankatsomusta.
Maailman runosydän
Kaikki maailman parhaat runot yhdessä kirjassa. Ainakin hyvä perusteos runouden maailmaan, jossa kivana lisänä vähän tietoa kirjoittajista. Samalta runoilijalta on usein muutama runo samassa yhteydessä. Kirjaa voi myös lukea aihealueittain. Melkein sisareni siskon kanssa kävin kirjeenvaihtoa hänen opiskellessaan Ruotsissa ja usein viittasimme tähän kirjaan kirjeen lopussa pelkällä sivunumerolla. Kirjeen luettuani oli hauska etsiä toisen valitsema runo täydentämään ja syventämään kirjeen herättämiä ajatuksia. Samalla opin ehkä tuntemaan myös toista vähän eri tavalla, kun jotain asioita on helpompi käsitellä vertauksin.
Joka tytön runokirja
Myös runokokoelma, mutta pelkästään naisten kirjoittamia runoja. Tämäkin kirja on ollut usein selailun kohteena ja myös mökkilukemisena. Kirjasta on löytynyt hyviä paloja naiseksi kasvamisen eri tilanteisiin.
Barbara Kingsolver: Poisonwood bible
Toronton lentokentän kirjakaupan myyjä suositteli vuonna 2002 ja pidin. Liekö kirjan vahva tarina vaikuttanut, mutta Afrikka vei minut myöhemmin myös tutustumaan lähemmin lähetystyön jälkiin Senegaliin.
Ranskalaisen keittiön salaisuudet
Julia Childin elämästä kertova elokuva (Julia ja Julie 2009) sai etsimään käsiin myös tämän ranskalaisen keittiön klassikkoteoksen. Yksi kirjan toimittajista on amerikkalainen keittotaidon opetuksen legenda Julia Child (1912-2004), joka vuosikymmenien ajan teki muun muassa suosittuja TV-ruokaohjelmia. Hänen ronski tyylinsä ja reseptien kuvaamisen perinpohjaisuus tekevät kirjasta ainutlaatuisen. Ehkä suomentajilla Kyllikki Villalla ja Kirsti Rannikolla on osansa, että kirja toimii kaikessa ”hössötyksestään” huolimatta.
Hoeg, Peter
Lumen taju
Monica Ahlberg: Min mat
Ihastuttavia reseptejä ja erityisesti toimivia menukokonaisuuksia iloisiin juhliin. Ruotsalainen suosittu julkkiskokki on kirjoittanut 15 keittokirjaa. Sain kirjan ruotsalaisilta kotitalousopettajaopiskelijakollegoilta keväällä 2006, kun olin lähdössä vaihto-opiskelun loputtua takaisin Suomeen. Monican reseptejä voi lukea myös hänen blogistaan Alt om mat -lehden nettisivuilla.
Katriina Ranne: Minä, sisareni
Hyvän ystävän, melkein sisareni, esikoisteos, jossa kuvataan neljän sisaruksen kasvutarina. Jännittävää lukea kirjaa, jonka kirjoittajan tuntee todella hyvin. Onneksi ei tarvitse hävetä, sillä tarina kulkee. Kansien välistä voin bongata paloja iltamyöhällä käydyistä teemukipsykologiasessioista, ja tunnistaa kuvia myös omista lapsuuden maisemistani. Kirja on vielä kesken, joten siksi tässä vain kannet.
Erlend Loe: Supernaiivi
Piristävä kirja, jonka innostama olen ostanut kirpputorilta hakka-pelin. Myös eräs kesäinen junamatka taittui ystävän kanssa listoja tehden. Kirjan saa vieläkin hyvälle tuulelle, kun vain ajattelee sen sisältämää maailmankatsomusta.
Maailman runosydän
Kaikki maailman parhaat runot yhdessä kirjassa. Ainakin hyvä perusteos runouden maailmaan, jossa kivana lisänä vähän tietoa kirjoittajista. Samalta runoilijalta on usein muutama runo samassa yhteydessä. Kirjaa voi myös lukea aihealueittain. Melkein sisareni siskon kanssa kävin kirjeenvaihtoa hänen opiskellessaan Ruotsissa ja usein viittasimme tähän kirjaan kirjeen lopussa pelkällä sivunumerolla. Kirjeen luettuani oli hauska etsiä toisen valitsema runo täydentämään ja syventämään kirjeen herättämiä ajatuksia. Samalla opin ehkä tuntemaan myös toista vähän eri tavalla, kun jotain asioita on helpompi käsitellä vertauksin.
Joka tytön runokirja
Myös runokokoelma, mutta pelkästään naisten kirjoittamia runoja. Tämäkin kirja on ollut usein selailun kohteena ja myös mökkilukemisena. Kirjasta on löytynyt hyviä paloja naiseksi kasvamisen eri tilanteisiin.
Barbara Kingsolver: Poisonwood bible
Toronton lentokentän kirjakaupan myyjä suositteli vuonna 2002 ja pidin. Liekö kirjan vahva tarina vaikuttanut, mutta Afrikka vei minut myöhemmin myös tutustumaan lähemmin lähetystyön jälkiin Senegaliin.
Ranskalaisen keittiön salaisuudet
Julia Childin elämästä kertova elokuva (Julia ja Julie 2009) sai etsimään käsiin myös tämän ranskalaisen keittiön klassikkoteoksen. Yksi kirjan toimittajista on amerikkalainen keittotaidon opetuksen legenda Julia Child (1912-2004), joka vuosikymmenien ajan teki muun muassa suosittuja TV-ruokaohjelmia. Hänen ronski tyylinsä ja reseptien kuvaamisen perinpohjaisuus tekevät kirjasta ainutlaatuisen. Ehkä suomentajilla Kyllikki Villalla ja Kirsti Rannikolla on osansa, että kirja toimii kaikessa ”hössötyksestään” huolimatta.
Hoeg, Peter
Lumen taju
Susanna Tiaisen mielikirjat
Työväenopiston kirjaston syksyn 2010 ensimmäisen Mielikirjani-näyttely keräsi kirjastovirkailija Susanna Tiainen
Mika Waltari: Turms Kuolematon
Minulle Turms kuvastaa Waltarin taitoa kirjoittaa elävää historiaa. Turmsin vaikutuksesta olen lukenut suurimman osan Waltarin teoksista, mutta vain Turms vaikutti perustavanlaatuisesti maailmankatsomukseeni.
Robin Hobb
Hobb on mielestäni paras tämänhetkisistä fantasiakirjailijoista. Hänen luomansa Six Duchiesin maailma on uskottava ja hahmot kehittyvät, kuten oikeatkin ihmiset, heitä kohtaavien mullistusten myötä. Yksi tärkeimmistä Hobbin luomista henkilöistä on Narri, joka seikkailee sivuhenkilöistä tärkeimpänä kahdessa trilogiassa ja vilahtaa myös osassa muita teoksia. Kuvan Lordi Kultainen-trilogian ykkösosan kannessa näemme sekä Narrin että Fitz’in ratsastamassa kohti uusia koitoksia.
Kurt Vonnegut: Titanin seireenit
Olen lukenut melkein kaikki Vonnegutin teokset ja tämä on yksi parhaista. Vonnegutin kirjoissa kuolema ei yleensä ole suuri tragedia, vaan väistämätön tapahtuma jossain vaiheessa. Titanin seireeneissä sitä kuvataan kauniisti. Jos haluaa lukea tieteiskirjan, joka on aivan muuta kuin avaruustaisteluja ja robotteja, niin kannattaa tarttua tähän teokseen.
Walter McClintock: Mustajalat
Walter McClintock ( 1870 - 1949 ) matkusti vuonna 1896 Luoteis-Montanaan Yhdysvaltain hallituksen lähettämän metsänarviointiryhmän mukana. Matkalla hän tapasi Siksikakoan-nimisen intiaanitiedustelijan , joka kutsui hänet vieraakseen reservaattiin. McClintock jäi asumaan Mustajalkojen pariin neljäksi vuodeksi. Päällikkö Hullu Koira adoptoi hänet pojakseen, ja hänestä tuli heimon jäsen.
McClintockin yksityiskohtaisista muistiinpanoista syntyi ainutlaatuinen tutkimusmatka Mustajalkaintiaanien elämään ja tapoihin. Mustajalat sisältää kuvauksia niin heimon jokapäiväisestä elämästä, metsästyksestä ja juhlamenoista , kuin heidän uskomuksistaan, lauluistaan, legendoistaan ja myyteistään.
Helprin: Talvinen tarina
Mark Helprinin Talvinen tarina on hyvin vaikeasti määriteltävä teos. Se on sekä fantasiaa että nykykirjallisuutta, siinä on ihmetöitä, kuolleista nouseminen, ikuinen rakkaus ja lentävä valkoinen hevonen. Maagista realismia parhaimmillaan.
Twain: Huckleberry Finn
Olen aina pitänyt Huckleberry Finnista paljon enemmän kuin hemmotellusta herraspojasta Tom Sawyerista, sillä Huckleberry katsoo asioita laajemmasta näkökulmasta. Samalla kirja edustaa tässä näyttelyssä Nuorten toivekirjastoa, jonka avustamana olen saanut seikkailla pitkin maailmaa, Venetsiasta Huippuvuorille ja Delawareen ellei kauemmaksikin unohtamatta historiaa ja Robin Hoodia. Miten tylsiä olisivatkaan olleet kesälomat ilman siniselkäisiä poikakirjoja!
Humphrey Carpenter: J R R Tolkien
Carpenterin Tolkien-elämäkerta on kauniisti kirjoitettu tarina yliopiston professorista, joka kehitti meille Keski-Maan kaikkine asukkeineen ja lisäksi paljon paljon muita tarinoita. Elämäkerta valaisee sekä Tolkienin kotielämää että hänen ystävyyttään esim. C. S. Lewisin kanssa ja kertoo myös, kuinka mittava hanke Taru sormusten herrasta oli Tolkienille. Ehkä parhaiten mieleeni on jäänyt se, miten Tolkien kuvasi Mustien ratsastajien tulon romaaniin. ”Ne vain ilmestyivät eivätkä suostuneet menemään pois”, hän sanoi. Liikuttavaa oli lukea, että Tolkienin ja hänen vaimonsa hautakivissä lukee ’Beren’ ja ’Lúthien’. Kaunis kirja, rauhallinen ja myös eloisa.
Frank Herbert: Dyyni
Dyyni eli Arrakis on keisarikunnan planeetoista syrjäisin, karuin ja vihamielisin. Kuitenkin siitä on taistelu verisesti vuosisatojen ajan, sillä ainoastaan Arrakisissa kasvaa kallisarvoinen rohto, elämän pidentäjä. Rohdon kasvupaikkoja vartioivat jättimäiset hiekkamadot ja beduiineja muistuttava fremen-kansa. Dyynin alkuasukkaat ovat kehittäneet nerokkaita keinoja hankkia vettä ja säilyä hengissä polttavan kuumalla aavikolla. Tälle planeetalle saapuu herttua Leto Atreides perheineen aavistamatta vanhan vihollisensa tyranni Harkonnenin aikeita.
Frank Herbertin (1920–1986) kolmiosainen Dyyni lukeutuu scifi-kirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin ja siitä on tehty elokuva, jonka pääosissa ovat Kyle MacLachlan ja Sting.
Leon Uris: Mila 18
Mila 18 on osoite Varsovan ghetossa. Milankadun rakennusten alle kaivettiin piilopaikkoja natsien otteen jatkuvasti kiristyessä ja sieltä käsin toimi viimeiseen asti juutalaisten yhtenäisyys- ja vastarintaliike. Mila 18 ei ole täysi tositarina. Henkilöt ovat fiktiivisiä, mutta tapahtumat voisivat hyvin olla tosia. Väkivallalla ei mässäillä, mutta kuvaukset miehityksen aikaisista raakuuksista eivät ole millään tavalla hämäriä. Jätti lähtemättömät jäljet teini-ikäiseen lukijaan.
Gaiman-Pratchett: Good Omens - Hyviä enteitä
Hyviä enteitä eli noita Agnes Nutterin maailmanlopun ennustukset on sekava mutta hulvattoman hauska tarina Antikristuksesta ja maailmanlopusta. Antikristus on tässä 11-vuotias pikkupoika, jota ennustetulta kohtalolta yrittävät suojella enkeli ja demoni, parhaat ystävykset. Parhaat naurut lähtevät ainakin omasta mielestäni ikuisesta hyvän ja pahan kamppailusta ja siitä, että ihmiskunnan omat keksinnöt ylittävät perkeleellisyydessään aina kaikkein viilatuimmatkin paholaisen yritelmät.
Kirjailijat Terry Pratchett ja Neil Gaiman kuuluvat omiin suosikkeihini ensisijaisesti juuri kielellisen mestarillisuuden käytössä, jotka tekevät heidän teoksistaan nautittavia lukukokemuksia milloin tahansa.
Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Ennen päivänlaskua ei voi on tarina todellisuudesta, joka on olemassa vain ohuen verhon takana, vain pienen muuttujan päässä. Johanna Sinisalon koskettava ja jännittävä esikoisromaani saa lukijan tarkkailemaan todellisuutta uusin silmin.
LeGuin: Pimeyden vasen käsi
Genly Ai, Maan lähettiläs on saapunut Talvi-planeetalle neuvotellakseen planeettojen välisestä yhteistyöstä. Mutta hänen kohtalonsa on joutua Talven sisäisten ristiriitojensa pelinappulaksi, ja hänen ylevä tehtävänsä muuttuu painajaismaiseksi koettelemukseksi Talvi-planeetan ainaisessa hyytävässä kylmyydessä. Tätä jännittävää romaania on mielikuvituksen loistossa verrattu Tolkienin Taruun Sormusten Herrasta. Se ylittää tavanomaisen science fictionin rajat myös psykologisena kuvauksena Talvi-planeetan ihmisistä, joiden elämän, tavat ja kulttuurin sanelee eräs ainutlaatuinen perustekijä: he ovat kaikki samaa sukupuolta.
Ursula K. LeGuin, Kaliforniassa 1929 syntynyt kirjailija voitti tällä romaanilla Amerikan kaksi arvostetuinta Science Fiction -palkintoa, Hugo Awardin ja Nebula Awardin. Le Guinin tuotannolle antaa leimansa käsitys, miten toistensa vastakohdilta ja vastustajilta näyttävät tekijät ovatkin toinen toisilleen välttämättömiä, tasapainoa ylläpitäviä tekijöitä.
Mika Waltari: Turms Kuolematon
Minulle Turms kuvastaa Waltarin taitoa kirjoittaa elävää historiaa. Turmsin vaikutuksesta olen lukenut suurimman osan Waltarin teoksista, mutta vain Turms vaikutti perustavanlaatuisesti maailmankatsomukseeni.
Robin Hobb
Hobb on mielestäni paras tämänhetkisistä fantasiakirjailijoista. Hänen luomansa Six Duchiesin maailma on uskottava ja hahmot kehittyvät, kuten oikeatkin ihmiset, heitä kohtaavien mullistusten myötä. Yksi tärkeimmistä Hobbin luomista henkilöistä on Narri, joka seikkailee sivuhenkilöistä tärkeimpänä kahdessa trilogiassa ja vilahtaa myös osassa muita teoksia. Kuvan Lordi Kultainen-trilogian ykkösosan kannessa näemme sekä Narrin että Fitz’in ratsastamassa kohti uusia koitoksia.
Kurt Vonnegut: Titanin seireenit
Olen lukenut melkein kaikki Vonnegutin teokset ja tämä on yksi parhaista. Vonnegutin kirjoissa kuolema ei yleensä ole suuri tragedia, vaan väistämätön tapahtuma jossain vaiheessa. Titanin seireeneissä sitä kuvataan kauniisti. Jos haluaa lukea tieteiskirjan, joka on aivan muuta kuin avaruustaisteluja ja robotteja, niin kannattaa tarttua tähän teokseen.
Walter McClintock: Mustajalat
Walter McClintock ( 1870 - 1949 ) matkusti vuonna 1896 Luoteis-Montanaan Yhdysvaltain hallituksen lähettämän metsänarviointiryhmän mukana. Matkalla hän tapasi Siksikakoan-nimisen intiaanitiedustelijan , joka kutsui hänet vieraakseen reservaattiin. McClintock jäi asumaan Mustajalkojen pariin neljäksi vuodeksi. Päällikkö Hullu Koira adoptoi hänet pojakseen, ja hänestä tuli heimon jäsen.
McClintockin yksityiskohtaisista muistiinpanoista syntyi ainutlaatuinen tutkimusmatka Mustajalkaintiaanien elämään ja tapoihin. Mustajalat sisältää kuvauksia niin heimon jokapäiväisestä elämästä, metsästyksestä ja juhlamenoista , kuin heidän uskomuksistaan, lauluistaan, legendoistaan ja myyteistään.
Helprin: Talvinen tarina
Mark Helprinin Talvinen tarina on hyvin vaikeasti määriteltävä teos. Se on sekä fantasiaa että nykykirjallisuutta, siinä on ihmetöitä, kuolleista nouseminen, ikuinen rakkaus ja lentävä valkoinen hevonen. Maagista realismia parhaimmillaan.
Twain: Huckleberry Finn
Olen aina pitänyt Huckleberry Finnista paljon enemmän kuin hemmotellusta herraspojasta Tom Sawyerista, sillä Huckleberry katsoo asioita laajemmasta näkökulmasta. Samalla kirja edustaa tässä näyttelyssä Nuorten toivekirjastoa, jonka avustamana olen saanut seikkailla pitkin maailmaa, Venetsiasta Huippuvuorille ja Delawareen ellei kauemmaksikin unohtamatta historiaa ja Robin Hoodia. Miten tylsiä olisivatkaan olleet kesälomat ilman siniselkäisiä poikakirjoja!
Humphrey Carpenter: J R R Tolkien
Carpenterin Tolkien-elämäkerta on kauniisti kirjoitettu tarina yliopiston professorista, joka kehitti meille Keski-Maan kaikkine asukkeineen ja lisäksi paljon paljon muita tarinoita. Elämäkerta valaisee sekä Tolkienin kotielämää että hänen ystävyyttään esim. C. S. Lewisin kanssa ja kertoo myös, kuinka mittava hanke Taru sormusten herrasta oli Tolkienille. Ehkä parhaiten mieleeni on jäänyt se, miten Tolkien kuvasi Mustien ratsastajien tulon romaaniin. ”Ne vain ilmestyivät eivätkä suostuneet menemään pois”, hän sanoi. Liikuttavaa oli lukea, että Tolkienin ja hänen vaimonsa hautakivissä lukee ’Beren’ ja ’Lúthien’. Kaunis kirja, rauhallinen ja myös eloisa.
Frank Herbert: Dyyni
Dyyni eli Arrakis on keisarikunnan planeetoista syrjäisin, karuin ja vihamielisin. Kuitenkin siitä on taistelu verisesti vuosisatojen ajan, sillä ainoastaan Arrakisissa kasvaa kallisarvoinen rohto, elämän pidentäjä. Rohdon kasvupaikkoja vartioivat jättimäiset hiekkamadot ja beduiineja muistuttava fremen-kansa. Dyynin alkuasukkaat ovat kehittäneet nerokkaita keinoja hankkia vettä ja säilyä hengissä polttavan kuumalla aavikolla. Tälle planeetalle saapuu herttua Leto Atreides perheineen aavistamatta vanhan vihollisensa tyranni Harkonnenin aikeita.
Frank Herbertin (1920–1986) kolmiosainen Dyyni lukeutuu scifi-kirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin ja siitä on tehty elokuva, jonka pääosissa ovat Kyle MacLachlan ja Sting.
Leon Uris: Mila 18
Mila 18 on osoite Varsovan ghetossa. Milankadun rakennusten alle kaivettiin piilopaikkoja natsien otteen jatkuvasti kiristyessä ja sieltä käsin toimi viimeiseen asti juutalaisten yhtenäisyys- ja vastarintaliike. Mila 18 ei ole täysi tositarina. Henkilöt ovat fiktiivisiä, mutta tapahtumat voisivat hyvin olla tosia. Väkivallalla ei mässäillä, mutta kuvaukset miehityksen aikaisista raakuuksista eivät ole millään tavalla hämäriä. Jätti lähtemättömät jäljet teini-ikäiseen lukijaan.
Gaiman-Pratchett: Good Omens - Hyviä enteitä
Hyviä enteitä eli noita Agnes Nutterin maailmanlopun ennustukset on sekava mutta hulvattoman hauska tarina Antikristuksesta ja maailmanlopusta. Antikristus on tässä 11-vuotias pikkupoika, jota ennustetulta kohtalolta yrittävät suojella enkeli ja demoni, parhaat ystävykset. Parhaat naurut lähtevät ainakin omasta mielestäni ikuisesta hyvän ja pahan kamppailusta ja siitä, että ihmiskunnan omat keksinnöt ylittävät perkeleellisyydessään aina kaikkein viilatuimmatkin paholaisen yritelmät.
Kirjailijat Terry Pratchett ja Neil Gaiman kuuluvat omiin suosikkeihini ensisijaisesti juuri kielellisen mestarillisuuden käytössä, jotka tekevät heidän teoksistaan nautittavia lukukokemuksia milloin tahansa.
Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Ennen päivänlaskua ei voi on tarina todellisuudesta, joka on olemassa vain ohuen verhon takana, vain pienen muuttujan päässä. Johanna Sinisalon koskettava ja jännittävä esikoisromaani saa lukijan tarkkailemaan todellisuutta uusin silmin.
LeGuin: Pimeyden vasen käsi
Genly Ai, Maan lähettiläs on saapunut Talvi-planeetalle neuvotellakseen planeettojen välisestä yhteistyöstä. Mutta hänen kohtalonsa on joutua Talven sisäisten ristiriitojensa pelinappulaksi, ja hänen ylevä tehtävänsä muuttuu painajaismaiseksi koettelemukseksi Talvi-planeetan ainaisessa hyytävässä kylmyydessä. Tätä jännittävää romaania on mielikuvituksen loistossa verrattu Tolkienin Taruun Sormusten Herrasta. Se ylittää tavanomaisen science fictionin rajat myös psykologisena kuvauksena Talvi-planeetan ihmisistä, joiden elämän, tavat ja kulttuurin sanelee eräs ainutlaatuinen perustekijä: he ovat kaikki samaa sukupuolta.
Ursula K. LeGuin, Kaliforniassa 1929 syntynyt kirjailija voitti tällä romaanilla Amerikan kaksi arvostetuinta Science Fiction -palkintoa, Hugo Awardin ja Nebula Awardin. Le Guinin tuotannolle antaa leimansa käsitys, miten toistensa vastakohdilta ja vastustajilta näyttävät tekijät ovatkin toinen toisilleen välttämättömiä, tasapainoa ylläpitäviä tekijöitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)