Susanna Tiaisen mielikirjat

Työväenopiston kirjaston syksyn 2010 ensimmäisen Mielikirjani-näyttely keräsi kirjastovirkailija Susanna Tiainen

Mika Waltari: Turms Kuolematon
Minulle Turms kuvastaa Waltarin taitoa kirjoittaa elävää historiaa. Turmsin vaikutuksesta olen lukenut suurimman osan Waltarin teoksista, mutta vain Turms vaikutti perustavanlaatuisesti maailmankatsomukseeni.

Robin Hobb
Hobb on mielestäni paras tämänhetkisistä fantasiakirjailijoista. Hänen luomansa Six Duchiesin maailma on uskottava ja hahmot kehittyvät, kuten oikeatkin ihmiset, heitä kohtaavien mullistusten myötä. Yksi tärkeimmistä Hobbin luomista henkilöistä on Narri, joka seikkailee sivuhenkilöistä tärkeimpänä kahdessa trilogiassa ja vilahtaa myös osassa muita teoksia. Kuvan Lordi Kultainen-trilogian ykkösosan kannessa näemme sekä Narrin että Fitz’in ratsastamassa kohti uusia koitoksia.

Kurt Vonnegut: Titanin seireenit
Olen lukenut melkein kaikki Vonnegutin teokset ja tämä on yksi parhaista. Vonnegutin kirjoissa kuolema ei yleensä ole suuri tragedia, vaan väistämätön tapahtuma jossain vaiheessa. Titanin seireeneissä sitä kuvataan kauniisti. Jos haluaa lukea tieteiskirjan, joka on aivan muuta kuin avaruustaisteluja ja robotteja, niin kannattaa tarttua tähän teokseen.

Walter McClintock: Mustajalat
Walter McClintock ( 1870 - 1949 ) matkusti vuonna 1896 Luoteis-Montanaan Yhdysvaltain hallituksen lähettämän metsänarviointiryhmän mukana. Matkalla hän tapasi Siksikakoan-nimisen intiaanitiedustelijan , joka kutsui hänet vieraakseen reservaattiin. McClintock jäi asumaan Mustajalkojen pariin neljäksi vuodeksi. Päällikkö Hullu Koira adoptoi hänet pojakseen, ja hänestä tuli heimon jäsen.
McClintockin yksityiskohtaisista muistiinpanoista syntyi ainutlaatuinen tutkimusmatka Mustajalkaintiaanien elämään ja tapoihin. Mustajalat sisältää kuvauksia niin heimon jokapäiväisestä elämästä, metsästyksestä ja juhlamenoista , kuin heidän uskomuksistaan, lauluistaan, legendoistaan ja myyteistään.

Helprin: Talvinen tarina
Mark Helprinin Talvinen tarina on hyvin vaikeasti määriteltävä teos. Se on sekä fantasiaa että nykykirjallisuutta, siinä on ihmetöitä, kuolleista nouseminen, ikuinen rakkaus ja lentävä valkoinen hevonen. Maagista realismia parhaimmillaan.

Twain: Huckleberry Finn
Olen aina pitänyt Huckleberry Finnista paljon enemmän kuin hemmotellusta herraspojasta Tom Sawyerista, sillä Huckleberry katsoo asioita laajemmasta näkökulmasta. Samalla kirja edustaa tässä näyttelyssä Nuorten toivekirjastoa, jonka avustamana olen saanut seikkailla pitkin maailmaa, Venetsiasta Huippuvuorille ja Delawareen ellei kauemmaksikin unohtamatta historiaa ja Robin Hoodia. Miten tylsiä olisivatkaan olleet kesälomat ilman siniselkäisiä poikakirjoja!

Humphrey Carpenter: J R R Tolkien
Carpenterin Tolkien-elämäkerta on kauniisti kirjoitettu tarina yliopiston professorista, joka kehitti meille Keski-Maan kaikkine asukkeineen ja lisäksi paljon paljon muita tarinoita. Elämäkerta valaisee sekä Tolkienin kotielämää että hänen ystävyyttään esim. C. S. Lewisin kanssa ja kertoo myös, kuinka mittava hanke Taru sormusten herrasta oli Tolkienille. Ehkä parhaiten mieleeni on jäänyt se, miten Tolkien kuvasi Mustien ratsastajien tulon romaaniin. ”Ne vain ilmestyivät eivätkä suostuneet menemään pois”, hän sanoi. Liikuttavaa oli lukea, että Tolkienin ja hänen vaimonsa hautakivissä lukee ’Beren’ ja ’Lúthien’. Kaunis kirja, rauhallinen ja myös eloisa.

Frank Herbert: Dyyni
Dyyni eli Arrakis on keisarikunnan planeetoista syrjäisin, karuin ja vihamielisin. Kuitenkin siitä on taistelu verisesti vuosisatojen ajan, sillä ainoastaan Arrakisissa kasvaa kallisarvoinen rohto, elämän pidentäjä. Rohdon kasvupaikkoja vartioivat jättimäiset hiekkamadot ja beduiineja muistuttava fremen-kansa. Dyynin alkuasukkaat ovat kehittäneet nerokkaita keinoja hankkia vettä ja säilyä hengissä polttavan kuumalla aavikolla. Tälle planeetalle saapuu herttua Leto Atreides perheineen aavistamatta vanhan vihollisensa tyranni Harkonnenin aikeita.
Frank Herbertin (1920–1986) kolmiosainen Dyyni lukeutuu scifi-kirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin ja siitä on tehty elokuva, jonka pääosissa ovat Kyle MacLachlan ja Sting.

Leon Uris: Mila 18
Mila 18 on osoite Varsovan ghetossa. Milankadun rakennusten alle kaivettiin piilopaikkoja natsien otteen jatkuvasti kiristyessä ja sieltä käsin toimi viimeiseen asti juutalaisten yhtenäisyys- ja vastarintaliike. Mila 18 ei ole täysi tositarina. Henkilöt ovat fiktiivisiä, mutta tapahtumat voisivat hyvin olla tosia. Väkivallalla ei mässäillä, mutta kuvaukset miehityksen aikaisista raakuuksista eivät ole millään tavalla hämäriä. Jätti lähtemättömät jäljet teini-ikäiseen lukijaan.



Gaiman-Pratchett: Good Omens - Hyviä enteitä
Hyviä enteitä eli noita Agnes Nutterin maailmanlopun ennustukset on sekava mutta hulvattoman hauska tarina Antikristuksesta ja maailmanlopusta. Antikristus on tässä 11-vuotias pikkupoika, jota ennustetulta kohtalolta yrittävät suojella enkeli ja demoni, parhaat ystävykset. Parhaat naurut lähtevät ainakin omasta mielestäni ikuisesta hyvän ja pahan kamppailusta ja siitä, että ihmiskunnan omat keksinnöt ylittävät perkeleellisyydessään aina kaikkein viilatuimmatkin paholaisen yritelmät.
Kirjailijat Terry Pratchett ja Neil Gaiman kuuluvat omiin suosikkeihini ensisijaisesti juuri kielellisen mestarillisuuden käytössä, jotka tekevät heidän teoksistaan nautittavia lukukokemuksia milloin tahansa.

Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Ennen päivänlaskua ei voi on tarina todellisuudesta, joka on olemassa vain ohuen verhon takana, vain pienen muuttujan päässä. Johanna Sinisalon koskettava ja jännittävä esikoisromaani saa lukijan tarkkailemaan todellisuutta uusin silmin.

LeGuin: Pimeyden vasen käsi
Genly Ai, Maan lähettiläs on saapunut Talvi-planeetalle neuvotellakseen planeettojen välisestä yhteistyöstä. Mutta hänen kohtalonsa on joutua Talven sisäisten ristiriitojensa pelinappulaksi, ja hänen ylevä tehtävänsä muuttuu painajaismaiseksi koettelemukseksi Talvi-planeetan ainaisessa hyytävässä kylmyydessä. Tätä jännittävää romaania on mielikuvituksen loistossa verrattu Tolkienin Taruun Sormusten Herrasta. Se ylittää tavanomaisen science fictionin rajat myös psykologisena kuvauksena Talvi-planeetan ihmisistä, joiden elämän, tavat ja kulttuurin sanelee eräs ainutlaatuinen perustekijä: he ovat kaikki samaa sukupuolta.

Ursula K. LeGuin, Kaliforniassa 1929 syntynyt kirjailija voitti tällä romaanilla Amerikan kaksi arvostetuinta Science Fiction -palkintoa, Hugo Awardin ja Nebula Awardin. Le Guinin tuotannolle antaa leimansa käsitys, miten toistensa vastakohdilta ja vastustajilta näyttävät tekijät ovatkin toinen toisilleen välttämättömiä, tasapainoa ylläpitäviä tekijöitä.