Marjaana Lindqvistin mielikirjat

Uuden vuoden Mielikirjanäyttelyt avaa tietotekniikan suunnittelijaopettaja Marjaana Lindqvist omilla suosikeillaan. Lukuiloa myös blogin seuraajille!

 

Laila  Hietamies Lehmusten kaupunki

Isovanhempani asuivat 70-luvulla Lappeenrannassa Liisankadulla varuskuntaa vastapäätä. Katselin pienenä tyttönä ikkunasta varuskunnan toimintaa. Isovanhempani puhuivat, että yläkerran asukas oli käynyt ”haastamassa” suosikkivanhapiikatätejäni Ailin ja Editin kanssa varuskuntaelämästä ennen sotia. He kertoivat aina hauskoja juttuja menneestä ajasta. Kun Lehmusten kaupunki –kirja ilmestyi, totta kai isäni osti kirjan ja vihdoin pääsin lukemaan Ailin ja Editin nuoruudesta. He heräsivät henkiin kirjan sivuilla nuorina parikymppisinä hupakkoina ja sitä kautta myös Lappeenranta ennen sotia. 

Agatha Christie Kymmenen pientä neekeripoikaa

Teini-ikäisenä luin dekkareita urakalla ja kun sain ensimmäisen vakituisen työpaikan vuonna -81, ostin Agatha Christie kirjasarjan kaiken kaikkiaan 40 kirjaa. Kirjat ovat kulkeneet mukana kymmenissä muutoissa ja alussa luin suosikkikirjani melkeinpä kerran vuodessa. Nykyisin katson Poirot ja Marplen televisiosta, mutta vaikka muistankin juonet lähes ulkoa, se ei haittaa sillä nykyisin katson eri asioita. Poirotista ihastelen Art deco tyyliä huoneistoissa ja Marplessa taas viehättää pikkukylän juoruilut.

Arto Paasilinnan Suloinen myrkynkeittäjä herättää minussa kapinahengen. Vanhaa naista kiusaa nuorempi kolli ja kuinkas loppujen lopuksi käykään. Lähes anarkistinen kirja.

Isabelle Allenden Henkien talo herätti innostuksen Isabelle Allenden tuotantoon ja latinalaiseen Amerikkaan. Kuinka kevyesti puhutaan samaan aikaan kuolleista ja elävistä, niin kuin ne kaikki eläisivät saman katon alla samaan aikaan. Niin varmaan onkin, meissä elää mennyt sukupolvi ja läheiset, jos vain uskallamme hetkeksi pysähtyä ja kuunnella. 

Isä Johannes Valamon vanhuksen kirjeitä

Toissa vuonna kesäloma alkoi vasta syyssateiden tultua. Menimme mieheni kanssa viettämään ensimmäistä lomayötä Valamoon. Vettä satoi kaatamalla ja niinpä vetäydyimme karusti kalustettuun huoneeseen. Ei ollut tv:tä, johon uppoutuisi ja nappasin yöpöydältä Valamon vanhuksen kirjeitä kirjan. Aloin lukea ja uppouduinkin tekstiin tunneiksi. Kirjassa on uskovaisten kirjeitä ja kysymyksiä Isä Johannekselle ja vaikutuksen teki se lämpö ja ymmärrys, joka Isä Johanneksesta piirtyi kirjeenvaihdon kautta. En ole koskaan kokenut ennen tai jälkikäteen samanlaista rauhan tunnetta, kuin tuona hetkenä.