Mielikirjojaan esittelee World Design Capital -projektisihteeri Päivi Mäkinen
Margareth Wise Brown: Kapu karvakorva
Kapu Karvakorva on lapsuuteni lempikirjoja, kuten moni muukin Tammen kultaisen kirjaston kirja. Kapu Karvakorva taisi olla äitinikin suosikki, sillä meillä on yhä käytössä kirjasta lainattu sanonta: ”Minä olen Manne, jota kukaan ei määrää”. Sitä käytetään, kun itsepäisyyskohtaus iskee.
Gavriil Trojepolski: Bim Mustakorva
Sentimentaalisuudessaan kolahti lujaa nuoreen eläinrakkaaseen tyttöön. Haaveilen kirjan vuoksi yhä setteristä. Vanhempana olen löytänyt tarinasta muitakin tasoja, kuin tarinan koiran paluusta kotiin.
Art Spiegelman: Maus, selviytyjän tarina
En ole sarjakuvan suurkuluttaja, mutta tätä kirjaa en voinut laskea käsistäni, kun olin siihen tarttunut. Kirjassa on kaksi tasoa, se kertoo paitsi kirjoittajan ongelmallisesta isäsuhteesta myös tämän keskitysleiriltä hengissä selvinneen isän kokemuksista. Ei siis mikään eläinsatu, vaikka hahmot onkin piirretty hiiriksi ja kissoiksi.
Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä, Noita Agnes Nutterin hienot ja oikeat ennustukset
Todella hauska kirja, joka paransi fantasiakirjallisuus- allergiani.
Markus Kajo: Kettusen kootut
Näitä juttuja voi lukea moneen kertaan ja aina naurattaa. Tarinoita ei tosin voi kertoa eteenpäin, ne kun ovat hauskoja vain Kajon itsensä kertomina.
Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus
Ainoa vika Agatha Christien dekkareissa on se, että niiden juonet ovat niin hyvin rakennettuja, ettei niitä voi unohtaa ja lukea aina uudelleen! Idän pikajunan arvoitus on oivallinen esimerkki täydellisestä dekkarista.
Wisława Szymborska: Sata Szymborskaa
Kirjahyllyni kestosuosikki, johon palaan aina uudelleen. Kaikki, joille olen tätä suositellut, ovat ihastuneet.
Umberto Eco: Ruusun nimi
Lukemalla voi kuvitella aikoja ja paikkoja, joihin ei todellisuudessa pääse. Tämä kirja on siitä oiva esimerkki, joskin kirjan tapahtumat ovat sen verran selkäpiitä karmivia, että niitä seuraa kyllä mieluummin kirjan sivuilta kuin paikan päällä.
Mikael Niemi: Populaarimusiikkia Vittulajänkältä
Hyvä ja hauska kirja, jonka kieli ihastuttaa ainakin tällaista syntyperäistä Tornionjokilaaksolaista.
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Luin kirjan ruotsiksi valmistautuessani ruotsin ylioppilaskirjoituksiin. Se oli niin hyvä, että olen lukenut sen sittemmin monesti suomeksikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti