Poimintoja kirjahyllystäni
Saija Purhonen, kuvataideaineiden johtava opettaja
Mika Waltari, Turms kuolematon
Fiktiivinen todelta tuntuva seikkailu arvoitukselliseen ja salaperäisesti kadonneeseen etruskikulttuuriin. Lukukokemus on jättänyt pitkän kaiun. Usein kun tietty vaihe on elämässäni on päättynyt tai tunnen tarvetta muutokseen, olen huomannut Turmsin tavoin, että taas seitsemän vuotta on kulunut. Kirjan tunnelma yhdistyy mielessäni kiehtovasti ihailemiini etruskien taiteen ekspressivisiin pronssiveistoksiin ja hymyileviin terrakottafiguureihin.
Yrjö Kallinen, Elämmekö unessa
Istuin 11- vuotiaana automme takapenkillä matkan Helsingistä Harvaltaan kuunnellen kun Yrjö Kallinen kertoi etupenkillä jylisevällä äänellä ajatuksiaan. Isä oli hakenut hänet luennoimaan Harjavallan Kansalaisopistoon ja olimme viemässä häntä takaisin Helsinkiin. Myöhemmin lukiessani tätä kirjaa muistui Kallisen ääni
” ihmisen tärkein tehtävä on vastustaa arjen turruttavaa automaatioita. Toimiessaan kuin unessa, automaation ohjaamana, ihminen käyttää vain murto osan aivokapasiteetistaan. Pitää muistaa havahtua, herättää aistejaan – pysyäkseen hereillä, nähdäkseen, kuullakseen, haistaakseen, maistaakseen - voidakseen saada todellista, kokemuksellista tietoa, pystyäkseen toimimaan vuorovaikutteisesti ja nauttiakseen elämästä.”
Chister Kihlman, Ihminen joka järkkyi
Isän joululahja oli aina kirja, jonka innokkaana ahmin joulyönä. Isällä oli aika hyvä vaisto siitä mitä ääntä hän tarjoaa missäkin elämän vaiheessa. Tämä kirja oli voimakas ja voimaannuttavalta tuntuva lukukokemus.
Mikhail Bulgakov, Saatana saapuu Moskovaan
Sanoilla loihdittuja herkullisia mielikuvia ja hirtehistä huumoria, mielikuvituksella seikkailua todellisissa maisemissa.
Johannes Itten, The Art of Colour
Pariisista 1985 ostettu kirja on ollut avain värien maailmaan ja hyvä opetusväline.
Kirja kuvanveistäjä Marino Marinista
Löysin Firenzestä 1990 suuresti ihailemani kuvanveistäjän Marino Marinin museon, joka oli hienosti rakennetu vanhaan San Pancrazio- kirkkoon. Museosta ei silloin ollut tietoja yleisissä turistioppaissa ja yllättäen löydettynä käynti oli huima kokemus, joka säilyy viereisestä taidekirjakaupasta ostamani kirjan kanssa.
Unto Kupiainen, Kohtalon viima
Unto Kupiaisen runot jäivät mieleen isän lausumina.
Aksel Sandemose, Felician häät
Opiskeluaikainen ystäväni Kalervo Palsa luki paljon ja tutustutti minut mm. Aksel Sandemoseen. Kirja on toimi vastalääkkeenä mustasukkaisuuteen.
Richard Bach, Lokki Joonatan
Harjoittelua, epäonnistumisia, opettelua,
tahdonvoimalla kohti vapauttavaa liitoa –
teki vaikutukseni nuoreen taideopiskelijaan.
Heini Köngäs, Hyväntekijä
Löytö kesälomalukemista etsiessäni Akateemisen pokkarihyllystä. Hyvä kuvaus tutuista asioista tutuissa maisemissa - Helsingissä.
Hannu Väisänen, Vanikan palat
Moniaistinen kokemus ja mukaansa vievää kerrontaa.
Avoin verkko kirjoittajille ja kirjallisuuden harrastajille
Helsingin työväenopisto
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Ulla Tarvaisen mielikirjat
Teatteri-ilmaisun opettaja Ulla Tarvainen
Saatana saapuu Moskovaan, Mihail BulgakovMitähän tästä... On Saatanan hyvä kirja!
Parsifal, Wolfram von EschenbachKaksikymppisen lukijaritarin päihdyttänyt ja päihittänyt elämänmatkakertomus.
Kultainen Malja – Satu uudelta ajalta, E.T.A. HoffmannKirjan hykerryttävän suloinen tolkuttomuus tuo lopulta rauhoittavan sopusoinnun. Mikä parasta, jokaisella lukaisulla sointu helähtää eri sävellajeissa.
Elämmeko unessa /Yrjö KallinenKirja muistuttaa monologin ja tanssi- ja musiikkiteoksen yhdistetyin keinoin toteutetusta teatteri esityksestä jota en nähnyt. Mutta jonka olisin halunnut nähdä. Onneksi kirja on näyttänyt paljon.
Hiljainen tieto, Hannele KoivunenIhanasti huutava paradoksi! Runsaat lainaukset, tekijän pohdinnat ja näistä syntyvä runollisuus yhdessä tieteellisen tarkan viikatteen kanssa tekevät kirjasta käyttöesineen, joka väreiltään sopii erinomaisesti niin mustalle kirjoituspöydälle kotona kuin valkoiselle pöydälle toimistolla.
Kumartuneet tähdet, Maija PentikäinenHelmi äidin kirjahyllyn kätköistä.
Ihmisiä sillalla, Wislawa SzymborskaEttä joku osaa: kirjoittaa niin vähän mutta kertoa kaiken. Itä-Eurooppa kuohui, syntyi teatteriesityksiä Amnestyn kanssa festivaaleille, pamfletteja ja iskulauseita. Sitten joku kertoo kauniisti raadollisuudesta ja rakkaudesta. Pasifistin yllätti runojen koskettavuus ja maalauksellisuus muutamalla vedolla.
Taiteen maailma Mir IskusstvaRakastan katsella taidekirjoja. Istahtaa pitkäksi aikaa kahville neitojen, narrien ja kukka-asetelmien
kanssa tai palavan taivaan alle. Mir iskusstva itsessään on inspiraation lähde.
Eevan tyttäret, Kaari UtrioEipä äiti arvannut (?) kuinka mainion joululahjan antoi lukiolaistytölle. Kuvineen ja kertomuksineen kirja on ravinnut teatteriesityksen suunnittelijaa tai viihdyttänyt kuumeista pedin pohjalla.
Näyttelijän ohjaaminen, Judith WestonElokuva- ja televisionäyttelemisen oppikirja, joka on antaa yhtä paljon myös teatterin tekijälle. Tai istuu erinomaiseti vaikka johtamistaidosta kiinnostuneen käteen.
Mestaritontun seikkailut/Aili SomersaloMesaritonttu on rohkea ja viisas. Edelleen hänen neuvokkuutensa tekee vaikutuksen. ”Mestaritonttu tietää”
Saatana saapuu Moskovaan, Mihail BulgakovMitähän tästä... On Saatanan hyvä kirja!
Parsifal, Wolfram von EschenbachKaksikymppisen lukijaritarin päihdyttänyt ja päihittänyt elämänmatkakertomus.
Kultainen Malja – Satu uudelta ajalta, E.T.A. HoffmannKirjan hykerryttävän suloinen tolkuttomuus tuo lopulta rauhoittavan sopusoinnun. Mikä parasta, jokaisella lukaisulla sointu helähtää eri sävellajeissa.
Elämmeko unessa /Yrjö KallinenKirja muistuttaa monologin ja tanssi- ja musiikkiteoksen yhdistetyin keinoin toteutetusta teatteri esityksestä jota en nähnyt. Mutta jonka olisin halunnut nähdä. Onneksi kirja on näyttänyt paljon.
Hiljainen tieto, Hannele KoivunenIhanasti huutava paradoksi! Runsaat lainaukset, tekijän pohdinnat ja näistä syntyvä runollisuus yhdessä tieteellisen tarkan viikatteen kanssa tekevät kirjasta käyttöesineen, joka väreiltään sopii erinomaisesti niin mustalle kirjoituspöydälle kotona kuin valkoiselle pöydälle toimistolla.
Kumartuneet tähdet, Maija PentikäinenHelmi äidin kirjahyllyn kätköistä.
Ihmisiä sillalla, Wislawa SzymborskaEttä joku osaa: kirjoittaa niin vähän mutta kertoa kaiken. Itä-Eurooppa kuohui, syntyi teatteriesityksiä Amnestyn kanssa festivaaleille, pamfletteja ja iskulauseita. Sitten joku kertoo kauniisti raadollisuudesta ja rakkaudesta. Pasifistin yllätti runojen koskettavuus ja maalauksellisuus muutamalla vedolla.
Taiteen maailma Mir IskusstvaRakastan katsella taidekirjoja. Istahtaa pitkäksi aikaa kahville neitojen, narrien ja kukka-asetelmien
kanssa tai palavan taivaan alle. Mir iskusstva itsessään on inspiraation lähde.
Eevan tyttäret, Kaari UtrioEipä äiti arvannut (?) kuinka mainion joululahjan antoi lukiolaistytölle. Kuvineen ja kertomuksineen kirja on ravinnut teatteriesityksen suunnittelijaa tai viihdyttänyt kuumeista pedin pohjalla.
Näyttelijän ohjaaminen, Judith WestonElokuva- ja televisionäyttelemisen oppikirja, joka on antaa yhtä paljon myös teatterin tekijälle. Tai istuu erinomaiseti vaikka johtamistaidosta kiinnostuneen käteen.
Mestaritontun seikkailut/Aili SomersaloMesaritonttu on rohkea ja viisas. Edelleen hänen neuvokkuutensa tekee vaikutuksen. ”Mestaritonttu tietää”
torstai 3. helmikuuta 2011
Kati Collinin mielikirjat
Helmikuussa 2011 esittelemme ranskan opettajan Kati Collinin mielikirjoja.
Henrik Tikkanen: Mariankatu 26 Kruunuhaka
Sally Salminen: Katriina
Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina
Tahar Ben Jelloun: Lähtö
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Anna Gavalda: Viiniä keittiössä
Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti
Jaakko Hämeen-Anttila – Heli Hieta:
Tuhat ja yksi yötä
Amélie Nothomb: Stupeur et tremblements
Yasmina Khadra: L’attentat
Eugene Ionesco: La cantatrice chauve/La Lecon
Eric-Emmanuel Schmitt: L’enfant de Noé
Simone de Beauvoir: Mémoires d’une jeune fille range
Fred Vargas: L’homme aux cercles bleus
Henrik Tikkanen: Mariankatu 26 Kruunuhaka
Sally Salminen: Katriina
Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina
Tahar Ben Jelloun: Lähtö
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Anna Gavalda: Viiniä keittiössä
Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti
Jaakko Hämeen-Anttila – Heli Hieta:
Tuhat ja yksi yötä
Amélie Nothomb: Stupeur et tremblements
Yasmina Khadra: L’attentat
Eugene Ionesco: La cantatrice chauve/La Lecon
Eric-Emmanuel Schmitt: L’enfant de Noé
Simone de Beauvoir: Mémoires d’une jeune fille range
Fred Vargas: L’homme aux cercles bleus
tiistai 18. tammikuuta 2011
Arto Sakin mielikirjat
Vuoden 2011 tammikuun ensimmäisen mielikirjani näyttelyn on kerännyt projektityöntekijä Arto Sakki
Charles Bukowski, 1975
Pystyssä kaiken aikaa (Factotum)
Rähjäromantiikkaa renttukirjailijalta
Irwine Welsh, 1993
Trainspotting
Anarkistinen kulttikirja edinburgilaisista underground-maailmasta
Dan Fante, 1998
Aasin vaiheet
Fanten osittain omaelämänkerrallinen esikoisromaani, joka sisältää rankkoja ihmiskuvauksia ja mustaa huumoria
James Crumley, 1993
Äitiä ikävä
"Raymond Chandlerin äpäräpojan" loistava rikosromaani
Mikko Rimminen, 2004
Pussikaljaromaani
Ylistävää kritiikkiä saanut Kallio-kuvaus
Veikko Huovinen, 1962
Kylän koirat
"Hauskin suomalainen koirakirja"
Esko Laitinen, Mikko Mäkelä, Lauri Soininen, Seppo Tuomola, 1978 Kaavasto Matemaattistekninen käsikirja - kaikkea tarpeellista maan ja taivaan väliltä
J. Jauhiainen, K. Seppälä, 1929
Puhelinkäsikirja
Suomalaisen puhelimen teknistä historiaa ajalta ennen automaattista valintaa
Kari Immonen, 2002
Sillat sielujen ja ihmismietteen
Suomalaisen puhelimen kulttuurihistoriaa
Dave Broom, 2000
Viskiä, viskiä
Aloittelijan käsikirja
Charles Bukowski, 1975
Pystyssä kaiken aikaa (Factotum)
Rähjäromantiikkaa renttukirjailijalta
Irwine Welsh, 1993
Trainspotting
Anarkistinen kulttikirja edinburgilaisista underground-maailmasta
Dan Fante, 1998
Aasin vaiheet
Fanten osittain omaelämänkerrallinen esikoisromaani, joka sisältää rankkoja ihmiskuvauksia ja mustaa huumoria
James Crumley, 1993
Äitiä ikävä
"Raymond Chandlerin äpäräpojan" loistava rikosromaani
Mikko Rimminen, 2004
Pussikaljaromaani
Ylistävää kritiikkiä saanut Kallio-kuvaus
Veikko Huovinen, 1962
Kylän koirat
"Hauskin suomalainen koirakirja"
Esko Laitinen, Mikko Mäkelä, Lauri Soininen, Seppo Tuomola, 1978 Kaavasto Matemaattistekninen käsikirja - kaikkea tarpeellista maan ja taivaan väliltä
J. Jauhiainen, K. Seppälä, 1929
Puhelinkäsikirja
Suomalaisen puhelimen teknistä historiaa ajalta ennen automaattista valintaa
Kari Immonen, 2002
Sillat sielujen ja ihmismietteen
Suomalaisen puhelimen kulttuurihistoriaa
Dave Broom, 2000
Viskiä, viskiä
Aloittelijan käsikirja
perjantai 26. marraskuuta 2010
Päivi Hytösen mielikirjat
Marras-joulukuun vaihteessa 2010 äidinkielen opettaja Päivi Hytönen on asettanut esille lempikirjojaan.
Claudia Roden, Italialainen keittokirja
Olen asunut Italiassa vuoden. Söin hyvin Toscanassa ystävien luona ja ravintoloissa. Tutustuin uusiin tapoihin käyttää kasviksia. Nykyisin keskeistä kesäruokaamme on ensi kerran Firenzessä syömäni paistetut kesäkurpitsat, jotka maustan basilikalla, persiljalla tai salvialla.
Vuoden aikana opin käymään kaupassa, ostamaan itselleni uusia ruokatarpeita. Ihastuin kaniin, polentaan ja fenkoliin. Claudia Rodenin Italialaisessa keittokirjassa on Italian keittiön klassikkoreseptit, mm. panzanellan (tomaattileipäsalaatin) ja pappa al pomodoron (tomaattileipäkeiton) ohjeet. Kirja on myös esineenä tarpeeksi iso: sen väliin mahtuu arkistoksi lehdistä kerättyjä reseptejä.
Pidän ruoan laittamisesta ja juhlien järjestämisestä. Luen joskus keittokirjoja nukkumaan mennessäni unilukemiseksi. Samalla haaveilen ja suunnittelen, millaisia ruokia voisin joskus tarjota ystäville ja sukulaisille.
Michel Tournier, Keijujen kuningas
Luin Tournierin Keijujen kuninkaan ensimmäisen kerran noin 20-vuotiaana opiskelijana. Sen maailma yhdistää myytin ja toisen maailmansodan historian. Romaani on älyllistä kerrontaa – ja sen luettuani on ollut vaikea löytää tyydyttävää luettavaa.
Olen lukenut romaanin kolme kertaa – yleensä kerta riittää. Viimeisen kerran luin romaanin karttojen kanssa. Seurasin päähenkilö Abel Tiffauges’n matkaa sotaa käyvän Euroopan halki. Pariisissa kuljin katu kadulta hänen mukanaan. Hankalinta oli löytää romaanin lopun paikat kartalta: silloisessa kartassa oli valkoisia kohtia Itä-Preussissa. Nyt samat paikat löytyisivät googlen kuvina, mutta viehätys tuskin olisi sama kuin tuon noin 15 vuoden takaisen pääsiäisen, jonka vietin romaanin ja karttojen parissa.
Cees Nooteboom, Seuraava tarina
Nooteboomin romaani on absurdi kertomus opettajasta, joka menettää identiteettinsä. Se kertoo vanhojen kielten opettajan ristiriidoista koulussa. Siinä on tragiikkaa ja komiikkaa – ja muistan nauraneeni monta kertaa lukiessani romaania. Naurun paikat syntyvät opettajien elämästä hyveellisyyden esikuvina ja lihallisen elämän eläjinä. Koulu on samanlainen paikka joka puolella maailmaa. Kun opettaja rakastuu oppilaaseensa, syntyy aina ristiriitoja, mutta Nooteboom kuvaa nekin humoristisen absurdisti.
Romaani sijoittuu Hollantiin. Yksi kiinnostuksen kohteistani on hollannin kieli, jota en osaa kuin muutaman sanan. Pystyn ostamaan itselleni aikuisten lipun sanoin: Een vollvassene , ja ymmärrän jotain, kun belgialaiset ystäväni puhuvat hollantia. Kielen soundi on hauska, koulusaksan, -ruotsin, -englannin ja -ranskan perusteella aika paljosta saa selkoa.
Iris Uurto, Puut juuriltaan
Iris Uurto on suomalainen kirjailija, jonka romaanit ovat psykologisen romaanin klassikoita. Uurtoa ei oikeastaan enää kukaan lue. Muistaakseni innostuin Uurron romaaneista jossakin opiskeluaikaisessa kotimaisen kirjallisuuden seminaarissa – ja luin sekä keräsin niitä itselleni kotihyllyyn. Samanlaisia keräilysarjoja olen lukenut Oiva Paloheimolta, Marko Tapiolta, Auni Nuolivaaralta, Irja Sallalta ja jo lapsena Hilja Valtoselta. Uurto edustaa mielikirjoissani näitä jossain määrin unohdettuja, mutta omana aikanaan merkittäviä kirjailijoita.
Puut juuriltaan kuvaa sotaa. Se on ensimmäinen suomalaista sotaa kuvaava romaani, jonka luin. Sen näkökulma on ihmisen, ei miehen tai taistelevan sotajoukon. Siksi sen kuvaus on voimakasta; sen kuvaukseen pystyy eläytymään sekin, jota sota historiankirjoituksena tai realistisena kuvauksena ei erityisemmin innosta. Kaikkein eniten minuun on jäänyt vaikuttamaan kuvaus, jossa päähenkilö pakenee mm. uimalla vihollisen hyökkäystä. Romaani ei siis ole kuvaus sankaruudesta vaan ihmisyydestä.
Jyrki Vainonen, Tutkimusmatkailija ja muita tarinoita
Vainosen novellikokoelmassa on suomalaisen realistisen novellistiikan traditiolle vieraita novelleja. Niissä liikutaan mahdollisissa maailmoissa eli maailmoissa, jotka voisivat olla tosia, mutta jotka ovat jollakin tavoin outoja. Yksi kokoelman novelleista on erityisen tärkeä: Linnustaja. Sen valitsin ensimmäiseen oppikirjaani (Seitsemän elämää – Lukion kirjallisuuden tehtäviä 1) novellin kummallisen kertojan vuoksi. Kertoja nimittäin puhuttelee koko ajan lukijaa eli lukija on sinä, joka elää sinänä mukana koko kaameaan loppuunsa päätyvän novellin. Vainonen käyttää hänkin myyttejä novelliensa aineksina.
Luen paljon novelleja – olisin voinut valita mielikirjakseni myös jonkin Maarit Verrosen, Sari Malkamäen, Kjell Westön, Tuuve Aron tai Petri Tammisen novellikokoelman, mutta Vainosen esikoiskokoelma on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen lukijana.
Sirkka Turkka, Tule takaisin, pikku Sheba
Sirkka Turkka voitti tällä kokoelmalla aikoinaan kirjallisuuden Finlandia-palkinnon, silloin, kun palkinto annettiin myös muulle kirjallisuudenlajille kuin romaanille.
Turkan runot ovat kulkeneet mukanani vuodesta 1986 asti. Ne eivät vanhene. Niiden kuvakieli tehoaa minuun. Niissä liikutaan minulle tuntemattomassa mutta silti tutussa maisemassa: tallissa, maatilalla, tiellä. Runoissa on hevosia, kukkoja, varpusia, mutta myös ruudulliset verhot, punainen yksinäinen lenkkitossu, Kullervo ja venäläisen älymystön rippeet.
On siis kuva, äly ja myytti: minulle tärkeät kaunokirjallisuuden ainekset. Olen metaforaihminen: yhdistän metaforan lukemisessa ja tutkimisessa kaksi minua kiinnostavaa asiaa. Kielen ja kuvan.
Ilpo Tiihonen, Largo
Ilpo Tiihosen runoissa soi rytmi ja kieli. Siksi ne ovat herkullisia paloja. Mielikirjojeni sarjassa voisi olla myös Ej-kaj Plumps – Hyppyjä Helsinkiin. Siitä kokoelmasta tein peruskoululaisten oppilaitteni kanssa esityksen kevätjuhlaan. Meillä oli hauskaa. Tiihosen runojen kanssa elämässä on rytmiä ja intohimoa. Largon ostin itselleni joululahjaksi jokunen vuosi sitten.
Eija Palosaari, Lupa särkyä. Kriisistä elämään
Eija Palosaaren tietoteos käsittelee ihmistä kriisissä. Se kuvaa ne asiat, jotka ihminen omassa minuudessaan ja ympäristössään kohtaa, kun ihminen joutuu tahtomattaan ketä tahansa ihmistä järkyttävän tapahtuman osalliseksi joko uhriksi, auttajaksi tai vain sivustakatsojaksi.
Teos avasi minulle ymmärrettäviä selityksiä ihmisten oudollekin käyttäytymiselle kriisitilanteissa. Teos on yleistajuista psykologiaa – sen lukemiseksi ei tarvita ammattilaisen taitoja, mutta teos antaa opetustyön ammattilaiselle niin henkilökohtaisen kasvun kuin toisten ihmisten ymmärryksenkin välineitä.
Julia Kristeva, Muukalaisia itsellemme
Muistan lukeneeni Kristevan teoksesta mielenkiintoisia ajatuksia muukalaisuudesta. Teos avasi minulle niitä tuntemuksia, joita olin itsekin erilaisia muukalaisuuskokemuksissani kokenut. Haluaisin taas palata teokseen luettuani Anja Snellmanin romaanin Parvekejumalat, joka kertoo fiktion keinoin muukalaisuudesta. Samoja ajatuksia eri muodoissa: muukalaisen ulkopuolisuutta ja halua olla sisäpuolinen.
Kristevan teos on ensimmäinen osa sitä ajatusketjua, joka on minua rakentanut ymmärtämään toiseutta ja maahanmuuttajan todellisuutta.
Kieli ja sen kieliopit – opetuksen suuntaviivoja
Kielioppityöryhmän mietintö oli 1990-luvun puolivälissä käänteentekevä teos, joka käsittelee konkreettisella tavalla sitä, miten kielioppia voisi opettaa. Sen lähtökohdat ovat niissä kielen teorioissa, joita yliopistossa opiskelin. Sen ilmestymisen aikaan opetin peruskoulussa kielioppia ja aloin kehittää omia kielenopetuksen menetelmiäni. Kielioppityöryhmän mietinnön avulla omien sovellusten tekeminen oli helpompaa kuin yliopistossa opiskeltujen innostavien teoreettisten näkökulmien perusteella.
Kielioppityöryhmän mietinnöstä syntyi myöhemmin Iso suomen kielioppi – ihana kirja. Ja kielioppityöryhmän mietinnöstä omien opetussovellusten kautta syntyi minun elämääni tekstipohjaisen kielen ja kieliopin opetuksen kouluttajan ja tietokirjailijan ura.
Claudia Roden, Italialainen keittokirja
Olen asunut Italiassa vuoden. Söin hyvin Toscanassa ystävien luona ja ravintoloissa. Tutustuin uusiin tapoihin käyttää kasviksia. Nykyisin keskeistä kesäruokaamme on ensi kerran Firenzessä syömäni paistetut kesäkurpitsat, jotka maustan basilikalla, persiljalla tai salvialla.
Vuoden aikana opin käymään kaupassa, ostamaan itselleni uusia ruokatarpeita. Ihastuin kaniin, polentaan ja fenkoliin. Claudia Rodenin Italialaisessa keittokirjassa on Italian keittiön klassikkoreseptit, mm. panzanellan (tomaattileipäsalaatin) ja pappa al pomodoron (tomaattileipäkeiton) ohjeet. Kirja on myös esineenä tarpeeksi iso: sen väliin mahtuu arkistoksi lehdistä kerättyjä reseptejä.
Pidän ruoan laittamisesta ja juhlien järjestämisestä. Luen joskus keittokirjoja nukkumaan mennessäni unilukemiseksi. Samalla haaveilen ja suunnittelen, millaisia ruokia voisin joskus tarjota ystäville ja sukulaisille.
Michel Tournier, Keijujen kuningas
Luin Tournierin Keijujen kuninkaan ensimmäisen kerran noin 20-vuotiaana opiskelijana. Sen maailma yhdistää myytin ja toisen maailmansodan historian. Romaani on älyllistä kerrontaa – ja sen luettuani on ollut vaikea löytää tyydyttävää luettavaa.
Olen lukenut romaanin kolme kertaa – yleensä kerta riittää. Viimeisen kerran luin romaanin karttojen kanssa. Seurasin päähenkilö Abel Tiffauges’n matkaa sotaa käyvän Euroopan halki. Pariisissa kuljin katu kadulta hänen mukanaan. Hankalinta oli löytää romaanin lopun paikat kartalta: silloisessa kartassa oli valkoisia kohtia Itä-Preussissa. Nyt samat paikat löytyisivät googlen kuvina, mutta viehätys tuskin olisi sama kuin tuon noin 15 vuoden takaisen pääsiäisen, jonka vietin romaanin ja karttojen parissa.
Cees Nooteboom, Seuraava tarina
Nooteboomin romaani on absurdi kertomus opettajasta, joka menettää identiteettinsä. Se kertoo vanhojen kielten opettajan ristiriidoista koulussa. Siinä on tragiikkaa ja komiikkaa – ja muistan nauraneeni monta kertaa lukiessani romaania. Naurun paikat syntyvät opettajien elämästä hyveellisyyden esikuvina ja lihallisen elämän eläjinä. Koulu on samanlainen paikka joka puolella maailmaa. Kun opettaja rakastuu oppilaaseensa, syntyy aina ristiriitoja, mutta Nooteboom kuvaa nekin humoristisen absurdisti.
Romaani sijoittuu Hollantiin. Yksi kiinnostuksen kohteistani on hollannin kieli, jota en osaa kuin muutaman sanan. Pystyn ostamaan itselleni aikuisten lipun sanoin: Een vollvassene , ja ymmärrän jotain, kun belgialaiset ystäväni puhuvat hollantia. Kielen soundi on hauska, koulusaksan, -ruotsin, -englannin ja -ranskan perusteella aika paljosta saa selkoa.
Iris Uurto, Puut juuriltaan
Iris Uurto on suomalainen kirjailija, jonka romaanit ovat psykologisen romaanin klassikoita. Uurtoa ei oikeastaan enää kukaan lue. Muistaakseni innostuin Uurron romaaneista jossakin opiskeluaikaisessa kotimaisen kirjallisuuden seminaarissa – ja luin sekä keräsin niitä itselleni kotihyllyyn. Samanlaisia keräilysarjoja olen lukenut Oiva Paloheimolta, Marko Tapiolta, Auni Nuolivaaralta, Irja Sallalta ja jo lapsena Hilja Valtoselta. Uurto edustaa mielikirjoissani näitä jossain määrin unohdettuja, mutta omana aikanaan merkittäviä kirjailijoita.
Puut juuriltaan kuvaa sotaa. Se on ensimmäinen suomalaista sotaa kuvaava romaani, jonka luin. Sen näkökulma on ihmisen, ei miehen tai taistelevan sotajoukon. Siksi sen kuvaus on voimakasta; sen kuvaukseen pystyy eläytymään sekin, jota sota historiankirjoituksena tai realistisena kuvauksena ei erityisemmin innosta. Kaikkein eniten minuun on jäänyt vaikuttamaan kuvaus, jossa päähenkilö pakenee mm. uimalla vihollisen hyökkäystä. Romaani ei siis ole kuvaus sankaruudesta vaan ihmisyydestä.
Jyrki Vainonen, Tutkimusmatkailija ja muita tarinoita
Vainosen novellikokoelmassa on suomalaisen realistisen novellistiikan traditiolle vieraita novelleja. Niissä liikutaan mahdollisissa maailmoissa eli maailmoissa, jotka voisivat olla tosia, mutta jotka ovat jollakin tavoin outoja. Yksi kokoelman novelleista on erityisen tärkeä: Linnustaja. Sen valitsin ensimmäiseen oppikirjaani (Seitsemän elämää – Lukion kirjallisuuden tehtäviä 1) novellin kummallisen kertojan vuoksi. Kertoja nimittäin puhuttelee koko ajan lukijaa eli lukija on sinä, joka elää sinänä mukana koko kaameaan loppuunsa päätyvän novellin. Vainonen käyttää hänkin myyttejä novelliensa aineksina.
Luen paljon novelleja – olisin voinut valita mielikirjakseni myös jonkin Maarit Verrosen, Sari Malkamäen, Kjell Westön, Tuuve Aron tai Petri Tammisen novellikokoelman, mutta Vainosen esikoiskokoelma on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen lukijana.
Sirkka Turkka, Tule takaisin, pikku Sheba
Sirkka Turkka voitti tällä kokoelmalla aikoinaan kirjallisuuden Finlandia-palkinnon, silloin, kun palkinto annettiin myös muulle kirjallisuudenlajille kuin romaanille.
Turkan runot ovat kulkeneet mukanani vuodesta 1986 asti. Ne eivät vanhene. Niiden kuvakieli tehoaa minuun. Niissä liikutaan minulle tuntemattomassa mutta silti tutussa maisemassa: tallissa, maatilalla, tiellä. Runoissa on hevosia, kukkoja, varpusia, mutta myös ruudulliset verhot, punainen yksinäinen lenkkitossu, Kullervo ja venäläisen älymystön rippeet.
On siis kuva, äly ja myytti: minulle tärkeät kaunokirjallisuuden ainekset. Olen metaforaihminen: yhdistän metaforan lukemisessa ja tutkimisessa kaksi minua kiinnostavaa asiaa. Kielen ja kuvan.
Ilpo Tiihonen, Largo
Ilpo Tiihosen runoissa soi rytmi ja kieli. Siksi ne ovat herkullisia paloja. Mielikirjojeni sarjassa voisi olla myös Ej-kaj Plumps – Hyppyjä Helsinkiin. Siitä kokoelmasta tein peruskoululaisten oppilaitteni kanssa esityksen kevätjuhlaan. Meillä oli hauskaa. Tiihosen runojen kanssa elämässä on rytmiä ja intohimoa. Largon ostin itselleni joululahjaksi jokunen vuosi sitten.
Eija Palosaari, Lupa särkyä. Kriisistä elämään
Eija Palosaaren tietoteos käsittelee ihmistä kriisissä. Se kuvaa ne asiat, jotka ihminen omassa minuudessaan ja ympäristössään kohtaa, kun ihminen joutuu tahtomattaan ketä tahansa ihmistä järkyttävän tapahtuman osalliseksi joko uhriksi, auttajaksi tai vain sivustakatsojaksi.
Teos avasi minulle ymmärrettäviä selityksiä ihmisten oudollekin käyttäytymiselle kriisitilanteissa. Teos on yleistajuista psykologiaa – sen lukemiseksi ei tarvita ammattilaisen taitoja, mutta teos antaa opetustyön ammattilaiselle niin henkilökohtaisen kasvun kuin toisten ihmisten ymmärryksenkin välineitä.
Julia Kristeva, Muukalaisia itsellemme
Muistan lukeneeni Kristevan teoksesta mielenkiintoisia ajatuksia muukalaisuudesta. Teos avasi minulle niitä tuntemuksia, joita olin itsekin erilaisia muukalaisuuskokemuksissani kokenut. Haluaisin taas palata teokseen luettuani Anja Snellmanin romaanin Parvekejumalat, joka kertoo fiktion keinoin muukalaisuudesta. Samoja ajatuksia eri muodoissa: muukalaisen ulkopuolisuutta ja halua olla sisäpuolinen.
Kristevan teos on ensimmäinen osa sitä ajatusketjua, joka on minua rakentanut ymmärtämään toiseutta ja maahanmuuttajan todellisuutta.
Kieli ja sen kieliopit – opetuksen suuntaviivoja
Kielioppityöryhmän mietintö oli 1990-luvun puolivälissä käänteentekevä teos, joka käsittelee konkreettisella tavalla sitä, miten kielioppia voisi opettaa. Sen lähtökohdat ovat niissä kielen teorioissa, joita yliopistossa opiskelin. Sen ilmestymisen aikaan opetin peruskoulussa kielioppia ja aloin kehittää omia kielenopetuksen menetelmiäni. Kielioppityöryhmän mietinnön avulla omien sovellusten tekeminen oli helpompaa kuin yliopistossa opiskeltujen innostavien teoreettisten näkökulmien perusteella.
Kielioppityöryhmän mietinnöstä syntyi myöhemmin Iso suomen kielioppi – ihana kirja. Ja kielioppityöryhmän mietinnöstä omien opetussovellusten kautta syntyi minun elämääni tekstipohjaisen kielen ja kieliopin opetuksen kouluttajan ja tietokirjailijan ura.
Heikki Tulkin mielikirjat
Marraskuussa 2010 olivat esillä kielten johtavan opettajan Heikki Tulkin lempikirjat opiston kirjaston järjestämässä näyttelyssä.
Frisk, Tulkki, Reimbladh-Taube, Välimaa: Kuuntele ja opi ruotsia. Työläimpiin kuuluva oppimateriaaliprojektini. Noin 70 studiotuntia, mutta hulppea äänitysporukka ja onnistunut lopputulos.
Waldmann Luis: Prepositions in Business English. Hyvän brasilialaisen ystävän Rio de Janeirossa maaliskuussa 2010 ilmestynyt esikoisteos.
McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille, Mma Ramotswe tutkii. Realistiselta vaikuttava elinympäristön kuvaus. Matkalla Botswanaan!
Parsons Tony: Man and Boy: Koskettava. Itkettää ja naurattaa.
Palmgren Reidar: Jalat edellä. Hienon näyttelijän hieno esikoisteos lähes kymmenen vuoden takaa. Todellinen on epätodellistakin ihmeellisempää.
Onkeli Reetta: Ilonen talo. Rankka lapsuuskuvaus Väli-Suomesta.
Lundán Reko ja Tiina: Viikkoja, kuukausia. Toivottoman tilanteen kuvaus, jossa kuitenkin elää elämänmyönteisyys. Sai miehen kyyneliin.
Mathur Anurang: The Inscrutable Americans. Intialainen Amerikassa. Viihdyttävä: täynnä kulttuurikolareita ja intianenglantia.
Doyle Roddy: Nimeni on Henry Smart. Raaka kuvaus vuosisadan alun Irlannista. Kehitystarina.
Schatz Roman: Osta vokaali. Uskomatonta, miten alkuperältään saksalainen pystyy leikkimään suomen kielellä. Lopputulos on – mielenkiintoinen.
Loe Erlend: Supernaiivi. Tämän kirjan vaikutuksesta minullakin on hakka.
Gerholm, Magnusson: Ajatus, aate ja yhteiskunta. Koko länsimaisen sivistyksen kehitys lyhyesti kuvattuna: tiivistettynä alle 700 sivuun. Erittäin mielenkiintoista luettavaa.
Frisk, Tulkki, Reimbladh-Taube, Välimaa: Kuuntele ja opi ruotsia. Työläimpiin kuuluva oppimateriaaliprojektini. Noin 70 studiotuntia, mutta hulppea äänitysporukka ja onnistunut lopputulos.
Waldmann Luis: Prepositions in Business English. Hyvän brasilialaisen ystävän Rio de Janeirossa maaliskuussa 2010 ilmestynyt esikoisteos.
McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille, Mma Ramotswe tutkii. Realistiselta vaikuttava elinympäristön kuvaus. Matkalla Botswanaan!
Parsons Tony: Man and Boy: Koskettava. Itkettää ja naurattaa.
Palmgren Reidar: Jalat edellä. Hienon näyttelijän hieno esikoisteos lähes kymmenen vuoden takaa. Todellinen on epätodellistakin ihmeellisempää.
Onkeli Reetta: Ilonen talo. Rankka lapsuuskuvaus Väli-Suomesta.
Lundán Reko ja Tiina: Viikkoja, kuukausia. Toivottoman tilanteen kuvaus, jossa kuitenkin elää elämänmyönteisyys. Sai miehen kyyneliin.
Mathur Anurang: The Inscrutable Americans. Intialainen Amerikassa. Viihdyttävä: täynnä kulttuurikolareita ja intianenglantia.
Doyle Roddy: Nimeni on Henry Smart. Raaka kuvaus vuosisadan alun Irlannista. Kehitystarina.
Schatz Roman: Osta vokaali. Uskomatonta, miten alkuperältään saksalainen pystyy leikkimään suomen kielellä. Lopputulos on – mielenkiintoinen.
Loe Erlend: Supernaiivi. Tämän kirjan vaikutuksesta minullakin on hakka.
Gerholm, Magnusson: Ajatus, aate ja yhteiskunta. Koko länsimaisen sivistyksen kehitys lyhyesti kuvattuna: tiivistettynä alle 700 sivuun. Erittäin mielenkiintoista luettavaa.
Riina Pykärin mielikirjat
Syyskuussa 2010 kotitalouden johtava opettaja,ts, Riina Pykäri esitteli omia mielikirjojaan.
Monica Ahlberg: Min mat
Ihastuttavia reseptejä ja erityisesti toimivia menukokonaisuuksia iloisiin juhliin. Ruotsalainen suosittu julkkiskokki on kirjoittanut 15 keittokirjaa. Sain kirjan ruotsalaisilta kotitalousopettajaopiskelijakollegoilta keväällä 2006, kun olin lähdössä vaihto-opiskelun loputtua takaisin Suomeen. Monican reseptejä voi lukea myös hänen blogistaan Alt om mat -lehden nettisivuilla.
Katriina Ranne: Minä, sisareni
Hyvän ystävän, melkein sisareni, esikoisteos, jossa kuvataan neljän sisaruksen kasvutarina. Jännittävää lukea kirjaa, jonka kirjoittajan tuntee todella hyvin. Onneksi ei tarvitse hävetä, sillä tarina kulkee. Kansien välistä voin bongata paloja iltamyöhällä käydyistä teemukipsykologiasessioista, ja tunnistaa kuvia myös omista lapsuuden maisemistani. Kirja on vielä kesken, joten siksi tässä vain kannet.
Erlend Loe: Supernaiivi
Piristävä kirja, jonka innostama olen ostanut kirpputorilta hakka-pelin. Myös eräs kesäinen junamatka taittui ystävän kanssa listoja tehden. Kirjan saa vieläkin hyvälle tuulelle, kun vain ajattelee sen sisältämää maailmankatsomusta.
Maailman runosydän
Kaikki maailman parhaat runot yhdessä kirjassa. Ainakin hyvä perusteos runouden maailmaan, jossa kivana lisänä vähän tietoa kirjoittajista. Samalta runoilijalta on usein muutama runo samassa yhteydessä. Kirjaa voi myös lukea aihealueittain. Melkein sisareni siskon kanssa kävin kirjeenvaihtoa hänen opiskellessaan Ruotsissa ja usein viittasimme tähän kirjaan kirjeen lopussa pelkällä sivunumerolla. Kirjeen luettuani oli hauska etsiä toisen valitsema runo täydentämään ja syventämään kirjeen herättämiä ajatuksia. Samalla opin ehkä tuntemaan myös toista vähän eri tavalla, kun jotain asioita on helpompi käsitellä vertauksin.
Joka tytön runokirja
Myös runokokoelma, mutta pelkästään naisten kirjoittamia runoja. Tämäkin kirja on ollut usein selailun kohteena ja myös mökkilukemisena. Kirjasta on löytynyt hyviä paloja naiseksi kasvamisen eri tilanteisiin.
Barbara Kingsolver: Poisonwood bible
Toronton lentokentän kirjakaupan myyjä suositteli vuonna 2002 ja pidin. Liekö kirjan vahva tarina vaikuttanut, mutta Afrikka vei minut myöhemmin myös tutustumaan lähemmin lähetystyön jälkiin Senegaliin.
Ranskalaisen keittiön salaisuudet
Julia Childin elämästä kertova elokuva (Julia ja Julie 2009) sai etsimään käsiin myös tämän ranskalaisen keittiön klassikkoteoksen. Yksi kirjan toimittajista on amerikkalainen keittotaidon opetuksen legenda Julia Child (1912-2004), joka vuosikymmenien ajan teki muun muassa suosittuja TV-ruokaohjelmia. Hänen ronski tyylinsä ja reseptien kuvaamisen perinpohjaisuus tekevät kirjasta ainutlaatuisen. Ehkä suomentajilla Kyllikki Villalla ja Kirsti Rannikolla on osansa, että kirja toimii kaikessa ”hössötyksestään” huolimatta.
Hoeg, Peter
Lumen taju
Monica Ahlberg: Min mat
Ihastuttavia reseptejä ja erityisesti toimivia menukokonaisuuksia iloisiin juhliin. Ruotsalainen suosittu julkkiskokki on kirjoittanut 15 keittokirjaa. Sain kirjan ruotsalaisilta kotitalousopettajaopiskelijakollegoilta keväällä 2006, kun olin lähdössä vaihto-opiskelun loputtua takaisin Suomeen. Monican reseptejä voi lukea myös hänen blogistaan Alt om mat -lehden nettisivuilla.
Katriina Ranne: Minä, sisareni
Hyvän ystävän, melkein sisareni, esikoisteos, jossa kuvataan neljän sisaruksen kasvutarina. Jännittävää lukea kirjaa, jonka kirjoittajan tuntee todella hyvin. Onneksi ei tarvitse hävetä, sillä tarina kulkee. Kansien välistä voin bongata paloja iltamyöhällä käydyistä teemukipsykologiasessioista, ja tunnistaa kuvia myös omista lapsuuden maisemistani. Kirja on vielä kesken, joten siksi tässä vain kannet.
Erlend Loe: Supernaiivi
Piristävä kirja, jonka innostama olen ostanut kirpputorilta hakka-pelin. Myös eräs kesäinen junamatka taittui ystävän kanssa listoja tehden. Kirjan saa vieläkin hyvälle tuulelle, kun vain ajattelee sen sisältämää maailmankatsomusta.
Maailman runosydän
Kaikki maailman parhaat runot yhdessä kirjassa. Ainakin hyvä perusteos runouden maailmaan, jossa kivana lisänä vähän tietoa kirjoittajista. Samalta runoilijalta on usein muutama runo samassa yhteydessä. Kirjaa voi myös lukea aihealueittain. Melkein sisareni siskon kanssa kävin kirjeenvaihtoa hänen opiskellessaan Ruotsissa ja usein viittasimme tähän kirjaan kirjeen lopussa pelkällä sivunumerolla. Kirjeen luettuani oli hauska etsiä toisen valitsema runo täydentämään ja syventämään kirjeen herättämiä ajatuksia. Samalla opin ehkä tuntemaan myös toista vähän eri tavalla, kun jotain asioita on helpompi käsitellä vertauksin.
Joka tytön runokirja
Myös runokokoelma, mutta pelkästään naisten kirjoittamia runoja. Tämäkin kirja on ollut usein selailun kohteena ja myös mökkilukemisena. Kirjasta on löytynyt hyviä paloja naiseksi kasvamisen eri tilanteisiin.
Barbara Kingsolver: Poisonwood bible
Toronton lentokentän kirjakaupan myyjä suositteli vuonna 2002 ja pidin. Liekö kirjan vahva tarina vaikuttanut, mutta Afrikka vei minut myöhemmin myös tutustumaan lähemmin lähetystyön jälkiin Senegaliin.
Ranskalaisen keittiön salaisuudet
Julia Childin elämästä kertova elokuva (Julia ja Julie 2009) sai etsimään käsiin myös tämän ranskalaisen keittiön klassikkoteoksen. Yksi kirjan toimittajista on amerikkalainen keittotaidon opetuksen legenda Julia Child (1912-2004), joka vuosikymmenien ajan teki muun muassa suosittuja TV-ruokaohjelmia. Hänen ronski tyylinsä ja reseptien kuvaamisen perinpohjaisuus tekevät kirjasta ainutlaatuisen. Ehkä suomentajilla Kyllikki Villalla ja Kirsti Rannikolla on osansa, että kirja toimii kaikessa ”hössötyksestään” huolimatta.
Hoeg, Peter
Lumen taju
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)