maanantai 16. toukokuuta 2011

Päivi Mäkisen mielikirjat

Mielikirjojaan esittelee World Design Capital -projektisihteeri Päivi Mäkinen

Margareth Wise Brown: Kapu karvakorva
Kapu Karvakorva on lapsuuteni lempikirjoja, kuten moni muukin Tammen kultaisen kirjaston kirja. Kapu Karvakorva taisi olla äitinikin suosikki, sillä meillä on yhä käytössä kirjasta lainattu sanonta: ”Minä olen Manne, jota kukaan ei määrää”. Sitä käytetään, kun itsepäisyyskohtaus iskee.

Gavriil Trojepolski: Bim Mustakorva
Sentimentaalisuudessaan kolahti lujaa nuoreen eläinrakkaaseen tyttöön. Haaveilen kirjan vuoksi yhä setteristä. Vanhempana olen löytänyt tarinasta muitakin tasoja, kuin tarinan koiran paluusta kotiin.

Art Spiegelman: Maus, selviytyjän tarina
En ole sarjakuvan suurkuluttaja, mutta tätä kirjaa en voinut laskea käsistäni, kun olin siihen tarttunut. Kirjassa on kaksi tasoa, se kertoo paitsi kirjoittajan ongelmallisesta isäsuhteesta myös tämän keskitysleiriltä hengissä selvinneen isän kokemuksista. Ei siis mikään eläinsatu, vaikka hahmot onkin piirretty hiiriksi ja kissoiksi.

Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä, Noita Agnes Nutterin hienot ja oikeat ennustukset
Todella hauska kirja, joka paransi fantasiakirjallisuus- allergiani.

Markus Kajo: Kettusen kootut
Näitä juttuja voi lukea moneen kertaan ja aina naurattaa. Tarinoita ei tosin voi kertoa eteenpäin, ne kun ovat hauskoja vain Kajon itsensä kertomina.

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus
Ainoa vika Agatha Christien dekkareissa on se, että niiden juonet ovat niin hyvin rakennettuja, ettei niitä voi unohtaa ja lukea aina uudelleen! Idän pikajunan arvoitus on oivallinen esimerkki täydellisestä dekkarista.

Wisława Szymborska: Sata Szymborskaa
Kirjahyllyni kestosuosikki, johon palaan aina uudelleen. Kaikki, joille olen tätä suositellut, ovat ihastuneet.

Umberto Eco: Ruusun nimi
Lukemalla voi kuvitella aikoja ja paikkoja, joihin ei todellisuudessa pääse. Tämä kirja on siitä oiva esimerkki, joskin kirjan tapahtumat ovat sen verran selkäpiitä karmivia, että niitä seuraa kyllä mieluummin kirjan sivuilta kuin paikan päällä.

Mikael Niemi: Populaarimusiikkia Vittulajänkältä
Hyvä ja hauska kirja, jonka kieli ihastuttaa ainakin tällaista syntyperäistä Tornionjokilaaksolaista.

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Luin kirjan ruotsiksi valmistautuessani ruotsin ylioppilaskirjoituksiin. Se oli niin hyvä, että olen lukenut sen sittemmin monesti suomeksikin.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Saija Purhosen Mielikirjat

Poimintoja kirjahyllystäni

Saija Purhonen, kuvataideaineiden johtava opettaja


Mika Waltari, Turms kuolematon
Fiktiivinen todelta tuntuva seikkailu arvoitukselliseen ja salaperäisesti kadonneeseen etruskikulttuuriin. Lukukokemus on jättänyt pitkän kaiun. Usein kun tietty vaihe on elämässäni on päättynyt tai tunnen tarvetta muutokseen, olen huomannut Turmsin tavoin, että taas seitsemän vuotta on kulunut. Kirjan tunnelma yhdistyy mielessäni kiehtovasti ihailemiini etruskien taiteen ekspressivisiin pronssiveistoksiin ja hymyileviin terrakottafiguureihin.

Yrjö Kallinen, Elämmekö unessa
Istuin 11- vuotiaana automme takapenkillä matkan Helsingistä Harvaltaan kuunnellen kun Yrjö Kallinen kertoi etupenkillä jylisevällä äänellä ajatuksiaan. Isä oli hakenut hänet luennoimaan Harjavallan Kansalaisopistoon ja olimme viemässä häntä takaisin Helsinkiin. Myöhemmin lukiessani tätä kirjaa muistui Kallisen ääni
” ihmisen tärkein tehtävä on vastustaa arjen turruttavaa automaatioita. Toimiessaan kuin unessa, automaation ohjaamana, ihminen käyttää vain murto osan aivokapasiteetistaan. Pitää muistaa havahtua, herättää aistejaan – pysyäkseen hereillä, nähdäkseen, kuullakseen, haistaakseen, maistaakseen - voidakseen saada todellista, kokemuksellista tietoa, pystyäkseen toimimaan vuorovaikutteisesti ja nauttiakseen elämästä.”

Chister Kihlman, Ihminen joka järkkyi
Isän joululahja oli aina kirja, jonka innokkaana ahmin joulyönä. Isällä oli aika hyvä vaisto siitä mitä ääntä hän tarjoaa missäkin elämän vaiheessa. Tämä kirja oli voimakas ja voimaannuttavalta tuntuva lukukokemus.

Mikhail Bulgakov, Saatana saapuu Moskovaan
Sanoilla loihdittuja herkullisia mielikuvia ja hirtehistä huumoria, mielikuvituksella seikkailua todellisissa maisemissa.

Johannes Itten, The Art of Colour
Pariisista 1985 ostettu kirja on ollut avain värien maailmaan ja hyvä opetusväline.

Kirja kuvanveistäjä Marino Marinista
Löysin Firenzestä 1990 suuresti ihailemani kuvanveistäjän Marino Marinin museon, joka oli hienosti rakennetu vanhaan San Pancrazio- kirkkoon. Museosta ei silloin ollut tietoja yleisissä turistioppaissa ja yllättäen löydettynä käynti oli huima kokemus, joka säilyy viereisestä taidekirjakaupasta ostamani kirjan kanssa.

Unto Kupiainen, Kohtalon viima
Unto Kupiaisen runot jäivät mieleen isän lausumina.

Aksel Sandemose, Felician häät
Opiskeluaikainen ystäväni Kalervo Palsa luki paljon ja tutustutti minut mm. Aksel Sandemoseen. Kirja on toimi vastalääkkeenä mustasukkaisuuteen.

Richard Bach, Lokki Joonatan
Harjoittelua, epäonnistumisia, opettelua,
tahdonvoimalla kohti vapauttavaa liitoa –
teki vaikutukseni nuoreen taideopiskelijaan.

Heini Köngäs, Hyväntekijä
Löytö kesälomalukemista etsiessäni Akateemisen pokkarihyllystä. Hyvä kuvaus tutuista asioista tutuissa maisemissa - Helsingissä.

Hannu Väisänen, Vanikan palat
Moniaistinen kokemus ja mukaansa vievää kerrontaa.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Ulla Tarvaisen mielikirjat

Teatteri-ilmaisun opettaja Ulla Tarvainen

Saatana saapuu Moskovaan, Mihail BulgakovMitähän tästä... On Saatanan hyvä kirja!

Parsifal, Wolfram von EschenbachKaksikymppisen lukijaritarin päihdyttänyt ja päihittänyt elämänmatkakertomus.

Kultainen Malja – Satu uudelta ajalta, E.T.A. HoffmannKirjan hykerryttävän suloinen tolkuttomuus tuo lopulta rauhoittavan sopusoinnun. Mikä parasta, jokaisella lukaisulla sointu helähtää eri sävellajeissa.

Elämmeko unessa /Yrjö KallinenKirja muistuttaa monologin ja tanssi- ja musiikkiteoksen yhdistetyin keinoin toteutetusta teatteri esityksestä jota en nähnyt. Mutta jonka olisin halunnut nähdä. Onneksi kirja on näyttänyt paljon.

Hiljainen tieto, Hannele KoivunenIhanasti huutava paradoksi! Runsaat lainaukset, tekijän pohdinnat ja näistä syntyvä runollisuus yhdessä tieteellisen tarkan viikatteen kanssa tekevät kirjasta käyttöesineen, joka väreiltään sopii erinomaisesti niin mustalle kirjoituspöydälle kotona kuin valkoiselle pöydälle toimistolla.


Kumartuneet tähdet, Maija PentikäinenHelmi äidin kirjahyllyn kätköistä.

Ihmisiä sillalla, Wislawa SzymborskaEttä joku osaa: kirjoittaa niin vähän mutta kertoa kaiken. Itä-Eurooppa kuohui, syntyi teatteriesityksiä Amnestyn kanssa festivaaleille, pamfletteja ja iskulauseita. Sitten joku kertoo kauniisti raadollisuudesta ja rakkaudesta. Pasifistin yllätti runojen koskettavuus ja maalauksellisuus muutamalla vedolla.

Taiteen maailma Mir IskusstvaRakastan katsella taidekirjoja. Istahtaa pitkäksi aikaa kahville neitojen, narrien ja kukka-asetelmien
kanssa tai palavan taivaan alle. Mir iskusstva itsessään on inspiraation lähde.

Eevan tyttäret, Kaari UtrioEipä äiti arvannut (?) kuinka mainion joululahjan antoi lukiolaistytölle. Kuvineen ja kertomuksineen kirja on ravinnut teatteriesityksen suunnittelijaa tai viihdyttänyt kuumeista pedin pohjalla.

Näyttelijän ohjaaminen, Judith WestonElokuva- ja televisionäyttelemisen oppikirja, joka on antaa yhtä paljon myös teatterin tekijälle. Tai istuu erinomaiseti vaikka johtamistaidosta kiinnostuneen käteen.

Mestaritontun seikkailut/Aili SomersaloMesaritonttu on rohkea ja viisas. Edelleen hänen neuvokkuutensa tekee vaikutuksen. ”Mestaritonttu tietää”

torstai 3. helmikuuta 2011

Kati Collinin mielikirjat

Helmikuussa 2011 esittelemme ranskan opettajan Kati Collinin mielikirjoja.

Henrik Tikkanen: Mariankatu 26 Kruunuhaka

Sally Salminen: Katriina

Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina

Tahar Ben Jelloun: Lähtö

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

Anna Gavalda: Viiniä keittiössä

Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti

Jaakko Hämeen-Anttila – Heli Hieta:
Tuhat ja yksi yötä

Amélie Nothomb: Stupeur et tremblements

Yasmina Khadra: L’attentat

Eugene Ionesco: La cantatrice chauve/La Lecon

Eric-Emmanuel Schmitt: L’enfant de Noé

Simone de Beauvoir: Mémoires d’une jeune fille range

Fred Vargas: L’homme aux cercles bleus

tiistai 18. tammikuuta 2011

Arto Sakin mielikirjat

Vuoden 2011 tammikuun ensimmäisen mielikirjani näyttelyn on kerännyt projektityöntekijä Arto Sakki

Charles Bukowski, 1975
Pystyssä kaiken aikaa (Factotum)
Rähjäromantiikkaa renttukirjailijalta

Irwine Welsh, 1993
Trainspotting
Anarkistinen kulttikirja edinburgilaisista underground-maailmasta

Dan Fante, 1998
Aasin vaiheet
Fanten osittain omaelämänkerrallinen esikoisromaani, joka sisältää rankkoja ihmiskuvauksia ja mustaa huumoria

James Crumley, 1993
Äitiä ikävä
"Raymond Chandlerin äpäräpojan" loistava rikosromaani

Mikko Rimminen, 2004
Pussikaljaromaani
Ylistävää kritiikkiä saanut Kallio-kuvaus

Veikko Huovinen, 1962
Kylän koirat
"Hauskin suomalainen koirakirja"

Esko Laitinen, Mikko Mäkelä, Lauri Soininen, Seppo Tuomola, 1978 Kaavasto Matemaattistekninen käsikirja - kaikkea tarpeellista maan ja taivaan väliltä

J. Jauhiainen, K. Seppälä, 1929
Puhelinkäsikirja
Suomalaisen puhelimen teknistä historiaa ajalta ennen automaattista valintaa

Kari Immonen, 2002
Sillat sielujen ja ihmismietteen
Suomalaisen puhelimen kulttuurihistoriaa

Dave Broom, 2000
Viskiä, viskiä
Aloittelijan käsikirja

perjantai 26. marraskuuta 2010

Päivi Hytösen mielikirjat

Marras-joulukuun vaihteessa 2010 äidinkielen opettaja Päivi Hytönen on asettanut esille lempikirjojaan.


Claudia Roden, Italialainen keittokirja
Olen asunut Italiassa vuoden. Söin hyvin Toscanassa ystävien luona ja ravintoloissa. Tutustuin uusiin tapoihin käyttää kasviksia. Nykyisin keskeistä kesäruokaamme on ensi kerran Firenzessä syömäni paistetut kesäkurpitsat, jotka maustan basilikalla, persiljalla tai salvialla.
Vuoden aikana opin käymään kaupassa, ostamaan itselleni uusia ruokatarpeita. Ihastuin kaniin, polentaan ja fenkoliin. Claudia Rodenin Italialaisessa keittokirjassa on Italian keittiön klassikkoreseptit, mm. panzanellan (tomaattileipäsalaatin) ja pappa al pomodoron (tomaattileipäkeiton) ohjeet. Kirja on myös esineenä tarpeeksi iso: sen väliin mahtuu arkistoksi lehdistä kerättyjä reseptejä.
Pidän ruoan laittamisesta ja juhlien järjestämisestä. Luen joskus keittokirjoja nukkumaan mennessäni unilukemiseksi. Samalla haaveilen ja suunnittelen, millaisia ruokia voisin joskus tarjota ystäville ja sukulaisille.

Michel Tournier, Keijujen kuningas
Luin Tournierin Keijujen kuninkaan ensimmäisen kerran noin 20-vuotiaana opiskelijana. Sen maailma yhdistää myytin ja toisen maailmansodan historian. Romaani on älyllistä kerrontaa – ja sen luettuani on ollut vaikea löytää tyydyttävää luettavaa.
Olen lukenut romaanin kolme kertaa – yleensä kerta riittää. Viimeisen kerran luin romaanin karttojen kanssa. Seurasin päähenkilö Abel Tiffauges’n matkaa sotaa käyvän Euroopan halki. Pariisissa kuljin katu kadulta hänen mukanaan. Hankalinta oli löytää romaanin lopun paikat kartalta: silloisessa kartassa oli valkoisia kohtia Itä-Preussissa. Nyt samat paikat löytyisivät googlen kuvina, mutta viehätys tuskin olisi sama kuin tuon noin 15 vuoden takaisen pääsiäisen, jonka vietin romaanin ja karttojen parissa.

Cees Nooteboom, Seuraava tarina
Nooteboomin romaani on absurdi kertomus opettajasta, joka menettää identiteettinsä. Se kertoo vanhojen kielten opettajan ristiriidoista koulussa. Siinä on tragiikkaa ja komiikkaa – ja muistan nauraneeni monta kertaa lukiessani romaania. Naurun paikat syntyvät opettajien elämästä hyveellisyyden esikuvina ja lihallisen elämän eläjinä. Koulu on samanlainen paikka joka puolella maailmaa. Kun opettaja rakastuu oppilaaseensa, syntyy aina ristiriitoja, mutta Nooteboom kuvaa nekin humoristisen absurdisti.
Romaani sijoittuu Hollantiin. Yksi kiinnostuksen kohteistani on hollannin kieli, jota en osaa kuin muutaman sanan. Pystyn ostamaan itselleni aikuisten lipun sanoin: Een vollvassene , ja ymmärrän jotain, kun belgialaiset ystäväni puhuvat hollantia. Kielen soundi on hauska, koulusaksan, -ruotsin, -englannin ja -ranskan perusteella aika paljosta saa selkoa.

Iris Uurto, Puut juuriltaan
Iris Uurto on suomalainen kirjailija, jonka romaanit ovat psykologisen romaanin klassikoita. Uurtoa ei oikeastaan enää kukaan lue. Muistaakseni innostuin Uurron romaaneista jossakin opiskeluaikaisessa kotimaisen kirjallisuuden seminaarissa – ja luin sekä keräsin niitä itselleni kotihyllyyn. Samanlaisia keräilysarjoja olen lukenut Oiva Paloheimolta, Marko Tapiolta, Auni Nuolivaaralta, Irja Sallalta ja jo lapsena Hilja Valtoselta. Uurto edustaa mielikirjoissani näitä jossain määrin unohdettuja, mutta omana aikanaan merkittäviä kirjailijoita.
Puut juuriltaan kuvaa sotaa. Se on ensimmäinen suomalaista sotaa kuvaava romaani, jonka luin. Sen näkökulma on ihmisen, ei miehen tai taistelevan sotajoukon. Siksi sen kuvaus on voimakasta; sen kuvaukseen pystyy eläytymään sekin, jota sota historiankirjoituksena tai realistisena kuvauksena ei erityisemmin innosta. Kaikkein eniten minuun on jäänyt vaikuttamaan kuvaus, jossa päähenkilö pakenee mm. uimalla vihollisen hyökkäystä. Romaani ei siis ole kuvaus sankaruudesta vaan ihmisyydestä.

Jyrki Vainonen, Tutkimusmatkailija ja muita tarinoita
Vainosen novellikokoelmassa on suomalaisen realistisen novellistiikan traditiolle vieraita novelleja. Niissä liikutaan mahdollisissa maailmoissa eli maailmoissa, jotka voisivat olla tosia, mutta jotka ovat jollakin tavoin outoja. Yksi kokoelman novelleista on erityisen tärkeä: Linnustaja. Sen valitsin ensimmäiseen oppikirjaani (Seitsemän elämää – Lukion kirjallisuuden tehtäviä 1) novellin kummallisen kertojan vuoksi. Kertoja nimittäin puhuttelee koko ajan lukijaa eli lukija on sinä, joka elää sinänä mukana koko kaameaan loppuunsa päätyvän novellin. Vainonen käyttää hänkin myyttejä novelliensa aineksina.
Luen paljon novelleja – olisin voinut valita mielikirjakseni myös jonkin Maarit Verrosen, Sari Malkamäen, Kjell Westön, Tuuve Aron tai Petri Tammisen novellikokoelman, mutta Vainosen esikoiskokoelma on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen lukijana.

Sirkka Turkka, Tule takaisin, pikku Sheba
Sirkka Turkka voitti tällä kokoelmalla aikoinaan kirjallisuuden Finlandia-palkinnon, silloin, kun palkinto annettiin myös muulle kirjallisuudenlajille kuin romaanille.
Turkan runot ovat kulkeneet mukanani vuodesta 1986 asti. Ne eivät vanhene. Niiden kuvakieli tehoaa minuun. Niissä liikutaan minulle tuntemattomassa mutta silti tutussa maisemassa: tallissa, maatilalla, tiellä. Runoissa on hevosia, kukkoja, varpusia, mutta myös ruudulliset verhot, punainen yksinäinen lenkkitossu, Kullervo ja venäläisen älymystön rippeet.
On siis kuva, äly ja myytti: minulle tärkeät kaunokirjallisuuden ainekset. Olen metaforaihminen: yhdistän metaforan lukemisessa ja tutkimisessa kaksi minua kiinnostavaa asiaa. Kielen ja kuvan.

Ilpo Tiihonen, Largo
Ilpo Tiihosen runoissa soi rytmi ja kieli. Siksi ne ovat herkullisia paloja. Mielikirjojeni sarjassa voisi olla myös Ej-kaj Plumps – Hyppyjä Helsinkiin. Siitä kokoelmasta tein peruskoululaisten oppilaitteni kanssa esityksen kevätjuhlaan. Meillä oli hauskaa. Tiihosen runojen kanssa elämässä on rytmiä ja intohimoa. Largon ostin itselleni joululahjaksi jokunen vuosi sitten.

Eija Palosaari, Lupa särkyä. Kriisistä elämään
Eija Palosaaren tietoteos käsittelee ihmistä kriisissä. Se kuvaa ne asiat, jotka ihminen omassa minuudessaan ja ympäristössään kohtaa, kun ihminen joutuu tahtomattaan ketä tahansa ihmistä järkyttävän tapahtuman osalliseksi joko uhriksi, auttajaksi tai vain sivustakatsojaksi.
Teos avasi minulle ymmärrettäviä selityksiä ihmisten oudollekin käyttäytymiselle kriisitilanteissa. Teos on yleistajuista psykologiaa – sen lukemiseksi ei tarvita ammattilaisen taitoja, mutta teos antaa opetustyön ammattilaiselle niin henkilökohtaisen kasvun kuin toisten ihmisten ymmärryksenkin välineitä.

Julia Kristeva, Muukalaisia itsellemme
Muistan lukeneeni Kristevan teoksesta mielenkiintoisia ajatuksia muukalaisuudesta. Teos avasi minulle niitä tuntemuksia, joita olin itsekin erilaisia muukalaisuuskokemuksissani kokenut. Haluaisin taas palata teokseen luettuani Anja Snellmanin romaanin Parvekejumalat, joka kertoo fiktion keinoin muukalaisuudesta. Samoja ajatuksia eri muodoissa: muukalaisen ulkopuolisuutta ja halua olla sisäpuolinen.
Kristevan teos on ensimmäinen osa sitä ajatusketjua, joka on minua rakentanut ymmärtämään toiseutta ja maahanmuuttajan todellisuutta.

Kieli ja sen kieliopit – opetuksen suuntaviivoja
Kielioppityöryhmän mietintö oli 1990-luvun puolivälissä käänteentekevä teos, joka käsittelee konkreettisella tavalla sitä, miten kielioppia voisi opettaa. Sen lähtökohdat ovat niissä kielen teorioissa, joita yliopistossa opiskelin. Sen ilmestymisen aikaan opetin peruskoulussa kielioppia ja aloin kehittää omia kielenopetuksen menetelmiäni. Kielioppityöryhmän mietinnön avulla omien sovellusten tekeminen oli helpompaa kuin yliopistossa opiskeltujen innostavien teoreettisten näkökulmien perusteella.
Kielioppityöryhmän mietinnöstä syntyi myöhemmin Iso suomen kielioppi – ihana kirja. Ja kielioppityöryhmän mietinnöstä omien opetussovellusten kautta syntyi minun elämääni tekstipohjaisen kielen ja kieliopin opetuksen kouluttajan ja tietokirjailijan ura.

Heikki Tulkin mielikirjat

Marraskuussa 2010 olivat esillä kielten johtavan opettajan Heikki Tulkin lempikirjat opiston kirjaston järjestämässä näyttelyssä.


Frisk, Tulkki, Reimbladh-Taube, Välimaa: Kuuntele ja opi ruotsia. Työläimpiin kuuluva oppimateriaaliprojektini. Noin 70 studiotuntia, mutta hulppea äänitysporukka ja onnistunut lopputulos.

Waldmann Luis: Prepositions in Business English. Hyvän brasilialaisen ystävän Rio de Janeirossa maaliskuussa 2010 ilmestynyt esikoisteos.

McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille, Mma Ramotswe tutkii. Realistiselta vaikuttava elinympäristön kuvaus. Matkalla Botswanaan!

Parsons Tony: Man and Boy: Koskettava. Itkettää ja naurattaa.

Palmgren Reidar: Jalat edellä. Hienon näyttelijän hieno esikoisteos lähes kymmenen vuoden takaa. Todellinen on epätodellistakin ihmeellisempää.


Onkeli Reetta: Ilonen talo. Rankka lapsuuskuvaus Väli-Suomesta.

Lundán Reko ja Tiina: Viikkoja, kuukausia. Toivottoman tilanteen kuvaus, jossa kuitenkin elää elämänmyönteisyys. Sai miehen kyyneliin.

Mathur Anurang: The Inscrutable Americans. Intialainen Amerikassa. Viihdyttävä: täynnä kulttuurikolareita ja intianenglantia.

Doyle Roddy: Nimeni on Henry Smart. Raaka kuvaus vuosisadan alun Irlannista. Kehitystarina.

Schatz Roman: Osta vokaali. Uskomatonta, miten alkuperältään saksalainen pystyy leikkimään suomen kielellä. Lopputulos on – mielenkiintoinen.

Loe Erlend: Supernaiivi. Tämän kirjan vaikutuksesta minullakin on hakka.

Gerholm, Magnusson: Ajatus, aate ja yhteiskunta. Koko länsimaisen sivistyksen kehitys lyhyesti kuvattuna: tiivistettynä alle 700 sivuun. Erittäin mielenkiintoista luettavaa.