maanantai 2. tammikuuta 2012

Olli Viljasen mielikirjat

Yhteiskunnallisten aineiden johtava opettaja ts. Olli Viljanen ilahduttaa meitä vielä tammikuun 22:een päivään saakka kirjavalinnoillaan.

Anthony de Mello: Havahtuminen
Yhteiskuntakritiikkiä, itämaista mystiikkaa, elämäntaito-oppeja ja iättömiä viisauksia. Tämä Suomessakin valtavaan suosioon noussut pieni kirja, tai luento kirjan muodossa, tiivistää kaiken olennaisen länsimaisesta ahdistuksesta ja itämaisesta filosofiasta.

William Golding: Kärpästen herra
Nobel-palkittu Golding kuvaa miten yhteiskunnan sivistyksen pintakerros halkeilee nuorten haaksirikkoutuessa autiolle saarelle. Golding saa lukijan pelkäämään tuota mystistä, poikien mielissä kummittelevaa Kärpästen herraa.

Eugene Ionesco: Erakko
Eksistentialismin suuntauksesta valitaan yleensä Camus´n Sivullinen tai Sartren Inho ylitse muiden, mutta näytelmäkirjailija Ionescon ainoaksi romaaniksi jäänyt Erakko on vielä jollain tapaa rehellisempi ja mieleenpainuvampi kuvaus ihmisen tilasta. Kertoo 35-vuotiaasta miehestä, joka saa valtavan perinnön ja jättäytyy vapaaherraksi pohtimaan syntyjä syviä.

Stephen King: Hohto
Kirjojen lukemisen aloitin Stephen Kingin tuotannon kautta ja hänen teoksistaan Hohto on edelleenkin pelottavin. Vetosi nuorena poikana kauheuksien kautta, mutta myöhemmällä iällä mielikuvituksellisuuden ja taitavan arkisen kauhun kuvailun kautta.

Cormac McCarthy: The Road
Kaikkien postapokalyptisten selviytymistarinoiden äiti. Kertomus miehestä ja pojasta matkalla halki tuhoutuneen Amerikan. Pelkistetty ja erityisen vaikuttava näinä ilmastonmuutoksen aikoina.

Chuck Palahniuk: Survivor
Chuck Palahniukin kirjoitustyyli yksinään tekee hänen kirjoistaan tutustumisen arvoisia. Palahniukin kirjoja on filmatisoitu, kuten oli tarkoitus tämänkin kirjan kohdalla, kunnes tuli syyskuun 11. ja teos, joka kertoo muun muassa lentokoneen kaappauksesta törmäystarkoituksella, sai jäädä hyllylle.

Dalton Trumbo: Sotilaspoika
Kaikkien pasifistien käsikirja. Ahdistava ja äärimmäisen tehokas sodanvastainen kertomus nuoresta amerikkalaissotilaasta, joka haavoittuu sodassa ja menettää miltei kaiken muun paitsi järkensä.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Marie-Jose Dings'in mielikirjat

Marraskuussa valoa pimeään aikaan tuovat kuvataiteen suunnittelijaopettajan Marie-Jose Dings'in mielikirjat.

Dorrestein, Renate
Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa /
Mijn zoon heeft een sexleven en ik lees mijn moeder Roodkapje voor


Kirjan päähenkilö on 50v nainen. Itsekin 50 täytettyäni tämä tarina herätti ajatuksia uudesta elämävaiheestani ja mitä se tuo tullessaan. Päähenkilön kokemukset joskus hirvitti ja itketti, mutta enimmäkseen nauratti. Oma elämäni onkin onneksi, ainakin toistaiseksi, paljon rauhallisempi.

Max Beckman ja Jean Dubuffy

Tämä saksalainen maalari oli varsinkin opiskeluaikana minulle esikuvana ja edelleen tykkään hänen veistoksellisista hahmoistaan ja vahvoista viivoistaan.
Dubuffy taas on niin monipuolinen sekä veistäjänä että maalarina.

Moggach: Tulppaanikuume
Chevalier: tyttö ja helmikorvakoru
Vreeland: Sininen neito


Nämä kolme kirjaa ovat ensimmäiset suomenkieliset kirjat jotka minä luin. Mikä sattuma että tapahtumat sijoittuvat kaikki Hollantiin….

Vincent Van Gogh

Kotimaani taiteilija, eiköhän se kerro tarpeeksi? Maalaus muistuttaa lapsuudenympäristöäni.

Grunberg, Arnon: Tirtza

Jännitystarina on kirjoitettu niin uskomattoman erikoisella tavalla että vielä jälkeenpäin tarinaa ajatellessani, tulee kylmät väreet. Toivottavasti tämä kirja joskus käännetään suomeksi.

Keri Hulme: Kerewin
Arthur Japin: De overgave
Benoite Groult: Zout op mijn huid


Tarinat jotka kertovat toisista kulttuureista, ihmishistoriasta ja ihmissuhteista. Asioita jotka ovat aina kiinnostaneet minua.

Farley Mowat: Never cry wolf

Kirja kertoo susilaumasta ja niiden elämästä omassa yhteisössään ja hierarkiassaan. Koska kirjailija on antanut jokaiselle sudelle nimen, unohdat jossain vaiheessa että kyse on villistä eläimistä ja tunnet kuin lukisit ihmisistä. Tarinassa syntyy ihmisenkaltaisia tapahtumia jotka itkettää ja naurattaa. Todella ihana kuvaus susien elämästä.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Pirjo Ahola-Karttusen mielikirjat

Syyskuussa ilonamme on henkilöstösihteeri Pirjo Ahola-Karttusen mielikirjat. Näin hän kertoo valinnoistaan:

Bertta Räsänen: Savolainen keittokirja
Erittäin tärkeä kirja. Erityisesti ennen joulua, kun tarvitsen ohjeita lanttu-, porkkana- ja maksalaatikon tekoon. Näitä reseptejä voittanutta ei ole!

Kullervo Kemppinen, Y. A. Jäntti: Lumoava Lappi
Kirja on erityisen tärkeä, sillä sain sen palkinnoksi 13-vuotiaana voitettuani koulujen välisen piirustuskilpailun.


Tess Gerritsen: Lapsen sydän
Ensimmäinen Gerritsenin trilleri, jonka luin. Juoni on niin mielenkiintoinen ja ennalta-arvaamaton, ettei kirjaa voi jättää kesken!

Torey Hayden: Toisten lapset
Torey Haydenin kirjat perustuvat uskomattomiin tositapahtumiin. Tämäkin kirja on kuvaus siitä, kuinka myös vaikeista koettelemuksista voidaan selvitä.

Antoine de Saint-Exupéry: Yölento
Rakastetun Pikku prinssin kirjoittajan teos herättää itsessäkin seikkailumielen.

Wladyslaw Szpilman: Pianisti
Kirja on jännittävä selviytymistarina Toisen Maailmansodan melskeistä ja sitä lukiessa voi melkein kuvitella itse kokevansa kirjan tapahtumat.

Kahlil Gibran: Mestarin sanoja
Kahlil Gibran on osannut koota kirjaansa ytimekkäitä ja kauniita mietelauseita, jotka ovat käyttökelpoisia vielä tänäkin päivänä.

L. M. Montgomery: Anna-sarja
Montgomeryn romanttinen klassikkokirjasarja, joka kulkee äidiltä tyttärelle.

Leo Tolstoi: Anna Karenina
Iki-ihana klassikko, jonka voi lukea yhä uudelleen.



Pirjon kirjoja voi käydä katsomassa myös SecondLife-virtuaalimaailman Opistotalon aulassa.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Päivi Mäkisen mielikirjat

Mielikirjojaan esittelee World Design Capital -projektisihteeri Päivi Mäkinen

Margareth Wise Brown: Kapu karvakorva
Kapu Karvakorva on lapsuuteni lempikirjoja, kuten moni muukin Tammen kultaisen kirjaston kirja. Kapu Karvakorva taisi olla äitinikin suosikki, sillä meillä on yhä käytössä kirjasta lainattu sanonta: ”Minä olen Manne, jota kukaan ei määrää”. Sitä käytetään, kun itsepäisyyskohtaus iskee.

Gavriil Trojepolski: Bim Mustakorva
Sentimentaalisuudessaan kolahti lujaa nuoreen eläinrakkaaseen tyttöön. Haaveilen kirjan vuoksi yhä setteristä. Vanhempana olen löytänyt tarinasta muitakin tasoja, kuin tarinan koiran paluusta kotiin.

Art Spiegelman: Maus, selviytyjän tarina
En ole sarjakuvan suurkuluttaja, mutta tätä kirjaa en voinut laskea käsistäni, kun olin siihen tarttunut. Kirjassa on kaksi tasoa, se kertoo paitsi kirjoittajan ongelmallisesta isäsuhteesta myös tämän keskitysleiriltä hengissä selvinneen isän kokemuksista. Ei siis mikään eläinsatu, vaikka hahmot onkin piirretty hiiriksi ja kissoiksi.

Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä, Noita Agnes Nutterin hienot ja oikeat ennustukset
Todella hauska kirja, joka paransi fantasiakirjallisuus- allergiani.

Markus Kajo: Kettusen kootut
Näitä juttuja voi lukea moneen kertaan ja aina naurattaa. Tarinoita ei tosin voi kertoa eteenpäin, ne kun ovat hauskoja vain Kajon itsensä kertomina.

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus
Ainoa vika Agatha Christien dekkareissa on se, että niiden juonet ovat niin hyvin rakennettuja, ettei niitä voi unohtaa ja lukea aina uudelleen! Idän pikajunan arvoitus on oivallinen esimerkki täydellisestä dekkarista.

Wisława Szymborska: Sata Szymborskaa
Kirjahyllyni kestosuosikki, johon palaan aina uudelleen. Kaikki, joille olen tätä suositellut, ovat ihastuneet.

Umberto Eco: Ruusun nimi
Lukemalla voi kuvitella aikoja ja paikkoja, joihin ei todellisuudessa pääse. Tämä kirja on siitä oiva esimerkki, joskin kirjan tapahtumat ovat sen verran selkäpiitä karmivia, että niitä seuraa kyllä mieluummin kirjan sivuilta kuin paikan päällä.

Mikael Niemi: Populaarimusiikkia Vittulajänkältä
Hyvä ja hauska kirja, jonka kieli ihastuttaa ainakin tällaista syntyperäistä Tornionjokilaaksolaista.

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Luin kirjan ruotsiksi valmistautuessani ruotsin ylioppilaskirjoituksiin. Se oli niin hyvä, että olen lukenut sen sittemmin monesti suomeksikin.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Saija Purhosen Mielikirjat

Poimintoja kirjahyllystäni

Saija Purhonen, kuvataideaineiden johtava opettaja


Mika Waltari, Turms kuolematon
Fiktiivinen todelta tuntuva seikkailu arvoitukselliseen ja salaperäisesti kadonneeseen etruskikulttuuriin. Lukukokemus on jättänyt pitkän kaiun. Usein kun tietty vaihe on elämässäni on päättynyt tai tunnen tarvetta muutokseen, olen huomannut Turmsin tavoin, että taas seitsemän vuotta on kulunut. Kirjan tunnelma yhdistyy mielessäni kiehtovasti ihailemiini etruskien taiteen ekspressivisiin pronssiveistoksiin ja hymyileviin terrakottafiguureihin.

Yrjö Kallinen, Elämmekö unessa
Istuin 11- vuotiaana automme takapenkillä matkan Helsingistä Harvaltaan kuunnellen kun Yrjö Kallinen kertoi etupenkillä jylisevällä äänellä ajatuksiaan. Isä oli hakenut hänet luennoimaan Harjavallan Kansalaisopistoon ja olimme viemässä häntä takaisin Helsinkiin. Myöhemmin lukiessani tätä kirjaa muistui Kallisen ääni
” ihmisen tärkein tehtävä on vastustaa arjen turruttavaa automaatioita. Toimiessaan kuin unessa, automaation ohjaamana, ihminen käyttää vain murto osan aivokapasiteetistaan. Pitää muistaa havahtua, herättää aistejaan – pysyäkseen hereillä, nähdäkseen, kuullakseen, haistaakseen, maistaakseen - voidakseen saada todellista, kokemuksellista tietoa, pystyäkseen toimimaan vuorovaikutteisesti ja nauttiakseen elämästä.”

Chister Kihlman, Ihminen joka järkkyi
Isän joululahja oli aina kirja, jonka innokkaana ahmin joulyönä. Isällä oli aika hyvä vaisto siitä mitä ääntä hän tarjoaa missäkin elämän vaiheessa. Tämä kirja oli voimakas ja voimaannuttavalta tuntuva lukukokemus.

Mikhail Bulgakov, Saatana saapuu Moskovaan
Sanoilla loihdittuja herkullisia mielikuvia ja hirtehistä huumoria, mielikuvituksella seikkailua todellisissa maisemissa.

Johannes Itten, The Art of Colour
Pariisista 1985 ostettu kirja on ollut avain värien maailmaan ja hyvä opetusväline.

Kirja kuvanveistäjä Marino Marinista
Löysin Firenzestä 1990 suuresti ihailemani kuvanveistäjän Marino Marinin museon, joka oli hienosti rakennetu vanhaan San Pancrazio- kirkkoon. Museosta ei silloin ollut tietoja yleisissä turistioppaissa ja yllättäen löydettynä käynti oli huima kokemus, joka säilyy viereisestä taidekirjakaupasta ostamani kirjan kanssa.

Unto Kupiainen, Kohtalon viima
Unto Kupiaisen runot jäivät mieleen isän lausumina.

Aksel Sandemose, Felician häät
Opiskeluaikainen ystäväni Kalervo Palsa luki paljon ja tutustutti minut mm. Aksel Sandemoseen. Kirja on toimi vastalääkkeenä mustasukkaisuuteen.

Richard Bach, Lokki Joonatan
Harjoittelua, epäonnistumisia, opettelua,
tahdonvoimalla kohti vapauttavaa liitoa –
teki vaikutukseni nuoreen taideopiskelijaan.

Heini Köngäs, Hyväntekijä
Löytö kesälomalukemista etsiessäni Akateemisen pokkarihyllystä. Hyvä kuvaus tutuista asioista tutuissa maisemissa - Helsingissä.

Hannu Väisänen, Vanikan palat
Moniaistinen kokemus ja mukaansa vievää kerrontaa.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Ulla Tarvaisen mielikirjat

Teatteri-ilmaisun opettaja Ulla Tarvainen

Saatana saapuu Moskovaan, Mihail BulgakovMitähän tästä... On Saatanan hyvä kirja!

Parsifal, Wolfram von EschenbachKaksikymppisen lukijaritarin päihdyttänyt ja päihittänyt elämänmatkakertomus.

Kultainen Malja – Satu uudelta ajalta, E.T.A. HoffmannKirjan hykerryttävän suloinen tolkuttomuus tuo lopulta rauhoittavan sopusoinnun. Mikä parasta, jokaisella lukaisulla sointu helähtää eri sävellajeissa.

Elämmeko unessa /Yrjö KallinenKirja muistuttaa monologin ja tanssi- ja musiikkiteoksen yhdistetyin keinoin toteutetusta teatteri esityksestä jota en nähnyt. Mutta jonka olisin halunnut nähdä. Onneksi kirja on näyttänyt paljon.

Hiljainen tieto, Hannele KoivunenIhanasti huutava paradoksi! Runsaat lainaukset, tekijän pohdinnat ja näistä syntyvä runollisuus yhdessä tieteellisen tarkan viikatteen kanssa tekevät kirjasta käyttöesineen, joka väreiltään sopii erinomaisesti niin mustalle kirjoituspöydälle kotona kuin valkoiselle pöydälle toimistolla.


Kumartuneet tähdet, Maija PentikäinenHelmi äidin kirjahyllyn kätköistä.

Ihmisiä sillalla, Wislawa SzymborskaEttä joku osaa: kirjoittaa niin vähän mutta kertoa kaiken. Itä-Eurooppa kuohui, syntyi teatteriesityksiä Amnestyn kanssa festivaaleille, pamfletteja ja iskulauseita. Sitten joku kertoo kauniisti raadollisuudesta ja rakkaudesta. Pasifistin yllätti runojen koskettavuus ja maalauksellisuus muutamalla vedolla.

Taiteen maailma Mir IskusstvaRakastan katsella taidekirjoja. Istahtaa pitkäksi aikaa kahville neitojen, narrien ja kukka-asetelmien
kanssa tai palavan taivaan alle. Mir iskusstva itsessään on inspiraation lähde.

Eevan tyttäret, Kaari UtrioEipä äiti arvannut (?) kuinka mainion joululahjan antoi lukiolaistytölle. Kuvineen ja kertomuksineen kirja on ravinnut teatteriesityksen suunnittelijaa tai viihdyttänyt kuumeista pedin pohjalla.

Näyttelijän ohjaaminen, Judith WestonElokuva- ja televisionäyttelemisen oppikirja, joka on antaa yhtä paljon myös teatterin tekijälle. Tai istuu erinomaiseti vaikka johtamistaidosta kiinnostuneen käteen.

Mestaritontun seikkailut/Aili SomersaloMesaritonttu on rohkea ja viisas. Edelleen hänen neuvokkuutensa tekee vaikutuksen. ”Mestaritonttu tietää”

torstai 3. helmikuuta 2011

Kati Collinin mielikirjat

Helmikuussa 2011 esittelemme ranskan opettajan Kati Collinin mielikirjoja.

Henrik Tikkanen: Mariankatu 26 Kruunuhaka

Sally Salminen: Katriina

Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina

Tahar Ben Jelloun: Lähtö

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

Anna Gavalda: Viiniä keittiössä

Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti

Jaakko Hämeen-Anttila – Heli Hieta:
Tuhat ja yksi yötä

Amélie Nothomb: Stupeur et tremblements

Yasmina Khadra: L’attentat

Eugene Ionesco: La cantatrice chauve/La Lecon

Eric-Emmanuel Schmitt: L’enfant de Noé

Simone de Beauvoir: Mémoires d’une jeune fille range

Fred Vargas: L’homme aux cercles bleus