maanantai 8. lokakuuta 2012

Päivi Liskin mielikirjat

Vihdoinkin kirjavitriinissä tapahtuu ja Mielikirja-näyttelyssä on esillä uudet kirjat. Tällä kertaa meille esittäytyy Päivi Liski kirjojensa kautta. Päivi Liski on vapaa luovan kirjoittamisen opettaja, kustannustoimittaja ja kirjoittaja. 

Charles Baudelaire: Pahan kukkia. (Les Fleurs du mal) Suom. Yrjö Kaijärvi. Otava 1962.
Kuusitoistavuotiaana kirjaston runohyllystä löydetty teos, jonka ääreen on tullut palattua vuosien myötä lukuisia kertoja. Pahan kukkia on mittaan käännetty valikoima alkuperäisestä teoksesta. Sammakko julkaisi Pahan kukat kokonaisuudessaan 2011 Antti Nylénin suomeksi tulkitsemina.

James Joyce: Odysseys. (Ulysses) Suom. Pentti saarikoski. Tammi 1964.
Kirja, joka on tullut tutuksi paitsi lukemalla, myös kulkemalla Dublinissa kirjan reitit ja kuuntelemalla alkuperäisteosta Sandycoven tornissa, jossa toimii nykyään James Joyce-museo ja josta Odysseus alkaa. 
(Leevi Lehdon uusi suomennos Ulysses. Gaudeamus 2012. on luettavien kirjojen listalla ykkösenä.)

Virginia Woolf: Mrs Dalloway. Suom. Kyllikki Hämäläinen. Otava 1956.
Klassinen tajunnanvirtaromaani.

Eeva-Liisa Mannerin runous. Manner (1921-1995) tunnetaan suomalaisen modernismin  uranuurtajana, joka uudisti ja kehitti runouden ilmaisua.  Läpimurtoteos Tämä matka ilmestyi vuonna 1956. Runojen lisäksi  Manner kirjoitti näytelmiä, kuunnelmia, proosaa ja esseitä.

Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri. Otava 2009.
Upeasti kirjoitettu pieni mestariteos, jonka päähenkilö on Charles Darwinin puutarhuri Thomas Davies.

Publius Ovidius Naso: Metamorphoses selectae – Valikoima
metamorfooseja. Suom. Päivö ja Teivas Oksala. Artipictura Oy 2000.
Pieni kätevä suomennosvalikoima antiikin myyttejä heksametrikäännöksinä. Mukana myös latinankieliset alkutekstit.

Veijo Meri: Manillaköysi. Otava 1957.
Romaani sotamies Joose Keppilästä, joka löytää tieltä köyden ja päättää salakuljettaa sen kotiin. Junamatkan aikana köysi kiristää Joosen kehoa samalla kun hän kuulee toinen toistaan mielettömämpiä juttuja sodasta.



keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Tommi-Tapio Hämäläisen mielikirjat


Tommi-Tapio Hämäläisen mielikirjat ovat esillä Opiston kirjaston vitriinissä toukokuun alusta elokuun loppuun saakka. Tervetuloa tutustumaan!

Ilmari Kianto: Punainen viiva (1. painos 1909)
Yli seitsemänkymmentä teosta julkaisseen kirjailijan tunnetuin teos – joka sisältää niin hersyvää kerrontaa kuin vankkaa sosiaalihistoriallista draamaakin. Kirja on noussut aikojen saatossa jonkinlaiseksi köyhän kansan sinfoniaksi, kertomukseksi punaisen viivan vetämisen jatkuvasta ajankohtaisuudesta.
Kirjailijan alkuperäisestä tarkoituksesta on käyty lukuisia keskusteluja; Kiantohan oli itse hyvinkin oikeistolaismielinen. Kirjasta voi toisaalta aistia myötätuntoa köyhää kansaa kohtaan – ja samalla se pilkkaa kaikenlaisia kansaa vokottelevia leveämmän leivän lupaajia; kuten soli-sali-raatteja ja näiden rakutaattoreita. Mielenkiintoinen ja hämmentävä teos.
Kun kirjaa lukee nykypäivän todellisuudessa, se herättää ainakin itseni ajattelemaan, että Suomen synnytyksen aikaan vaalikansan herättelyksi luvattu sosiaalireformi taitaa olla edelleenkin aika lailla kesken…

Platon: Valtio (alkuteos n. 390 eaa.)
Kreikkalaisen filosofin vastaus Kiannon kuvaamiin ongelmiin. Kirjoitettu parisen tuhatta vuotta ennen Kiannon kirjaa. Platonhan hahmottelee teoksessaan täydellistä valtiota. Ideana oli, että kun rakennelma on kunnossa ja se edesauttaa johtoon oikeat hallistijat – yleinen hyvinvointi yms. toteutuu itsestään. Teos on kirjoitettu dialogin muotoon, joten sen voi lukea halutessaan myös itsensä kanssa väitellen.
Platonin malli on pieni kaupunkivaltio, jonka ihmiset on jaettu kolmeen luokkaan. Työläisiin, jotka olivat ainoita, joilla oli omistusoikeus - mutta heillä ei ollut asiaa politiikkaan, ”alempiin vartijoihin”, jotka toteuttivat vartijoiden ohjeita ja hoitivat valtion yleisiä hallintotehtäviä, ja ”valtiota johtaviin vartijoihin” eli filosofeihin – tiedon vartijoihin. Valtion toiminnan keskeisenä tavoitteena oli viimeksi mainittujen löytäminen ja koulutus.
Näiden lisäksi Platon käsittelee valtion perusteita laatiessaan mm. sensuuriin, propagandaan, taiteen tehtävään, syntyvyyden säännöstelyyn, vapaaseen kasvatukseen, feminismiin ja yhteisomistukseen liittyviä näkökohtia. Kirjasta löytyy siis vastausmalli lähes kaikkiin polttaviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.


Ben MacIntyre: Herrakansa viidakossa (2002)
Kiehtova kertomus kahdesta matkasta, joista toinen kuljettaa lukijan halki syrjäisen osan Etelä-Amerikkaa, Paraguayn sademetsiin – toinen saattelee hänet halki kirjallisen lähdeviidakon, filosofi Friedrich Nietzschen elämän loppuvaiheiden äärelle.
Kummankin matkan päätepisteessä tavataan Friedrichin sisar Elisabeth Nietsche. Vaikka Friedrich itse sanoutui irti aatteesta ja sen rodunjalostusopeista – Elisabeth-sisaren aikaansaannosta oli, että filosofin tekstit liitetään usein natsismiin.
Elisabethin historiallinen saavutus oli, että juuri hän muokkasi ja toimitti veljensä teksteistä uusia laitoksia kansallisaatteen ajajien käyttöön. Hän myöskin purjehti vuonna 1886 Saksasta Paraguayhin perustamaan arjalaista siirtokuntaa, Nueva Germaniaa. Siirtokunta kukoisti vuosikymmeniä rotuopin kannattajien uutena valtakuntana; lähettipä jopa valtakunnanjohtaja Hitler 1930-luvun lopulla saksalaista multaa siirtokunnan hautausmaalle. Ja Nueva Germaniasta löytyy edelleen kourallinen vaaleaihoisia etäsaksalaisia, muutamia muita eurooppalaisia utopisteja sekä suuri joukko näiden eteläamerikkalaistuneita jälkeläisiä.
Seudulla muistetaan lukuisia tarinoita entisaikain kansallismielisistä siirtolaisista. Elisabethin kartanon rauniot ovat edelleen pystyssä. Ruokasalin halkeilleella laattalattialla juoksentelee nykyisin maatiloilta karanneita ja villiintyneitä, sekarotuisia possuja.


Hella Wuolijoki: Työmiehen perhe. Työmies Rantasen perheen kronikka vuosilta 1895–1945. (1970, 2. painos)
Jaakon silmät ahmivat maahan pudonneita likaisia perunankuoria.
-    Päivää, sanoi Jaakko.
-    Päivää, päivää, vastasi mökin emäntä ystävällisesti.
-    Janottaa. Saisinko emännältä vähän vettä?
-    Tuossa on ämpäri kaivolla.
Jaakko joi ahneesti.
-       Mistäs sitä tullaan, kysyi emäntä.
-       Kaupungista päin.
Mutta pikkupoika emännän vieressä kuiskasi:
-       Äite, äite, tuo mies haisee ihan kuin isä kun se vankileiriltä tuli.

Romaani pohjautuu samannimiseen kuunnelmasarjaan, jota Wuolijoki kirjoitti ja ohjasi Yleisradiossa pääjohtajakaudellaan. Kerrotaan, että hän kirjoitti kuunnelmat luokkatietoisesta ja valveutuneesta työläisperheestä vastapainoksi harmittomalle ”Suomisen perheelle”, jossa kuvattiin hupailevaan sävyyn porvarisperheen huoletonta elämänmenoa.
Kun Wuolijoki yritti ensimmäistä kertaa julkaista kuunnelmia romaanina vuonna 1950, johtavat kustantajat nostivat kätensä kauhuissaan pystyyn ja kieltäytyivät. Teoksen myönnettiin kyllä olevan taitava poliittinen tendenssiromaani, mutta sen vavahduttavaa realismia säikähdettiin ja kirjaa pidettiin pelottavana vasemmistolaisena propagandana.
Rantasen perheen kronikka on vavahduttava historiallinen kuvaus työläiskansan kovista ajoista ja sorron kokemuksista – ja samalla se on myös toivorikas kertomus aikojen muutoksesta sekä elämässä selviytymisen mahdollisuuksista.

Claude Simon: Flanderin tie (1985, 2. suomennettu painos. Alkuteos 1961)
Eurooppalaisen maailmansotakirjallisuuden ”Kadonnutta aikaa etsimässä”. Kuvaus Pariisista Belgian rajalle johtavaa tietä ratsastavan nuoren Georgesin mielestä, kaoottisista ajatuksista joissa limittyvät toisiinsa havainnot sotarintamalta, muistot vankileiriltä ja lemmenyöt kohtalokkaan Corinnen kanssa. Haastavaa mutta hyvin antoisaa luettavaa.
Kirja edustaa tyylillisesti 1950-luvulla ranskalaisessa kirjallisuudessa noussutta ns. sisäistä realismia, jossa hylätään naturalistisen romaanin juoniainekset ja kerronta tapahtuu kirjan esittämän päähenkilön sisäisten kokemusten, vaikutelmien ja assosiaatioketjujen kuvausten kautta.
Kerronta seuraa tajunnanvirtaa, välimerkkeinä lähinnä pilkkuja: pisteitä tuskin yhtä sivua kohti – jos kohta aina edes sivunkaan välein, toisinaan harvemminkin – mikähän on sinänsä loogista koska eihän ajatuksissakaan ole pisteitä, lähinnä vain jonkinlaisia taukoja, ajatuksen katkoja, hiljaisia pysähdyksiä, ennen kuin ajatuksen virta taas jatkuu…

Aale Tynni (toim. ja suom.): Tuhat laulujen vuotta. Valikoima länsimaista lyriikkaa (ensipainos 1957)
Jos saisin ottaa yhden kirjan mukaan autiolle saarelle, se olisi ehdottomasti Tuhat laulujen vuotta.
Sisältää nimensä mukaisesti kokoelman alkuperäisiä runoja suomennoksineen noin tuhannen vuoden ajalta, yli kahdeltasadalta runoilijalta. Teos, josta ainakin minä löydän joka avaamiskerralla jotakin uutta luettavaa. Aina kun olen tarvinnut sopivaa värssyä johonkin – se on löytynyt viimeistään tästä opuksesta.

Eila Pennanen: Ennen sotaa oli nuoruus (1. painos 1942)

Hilkka Lindgrenin elämän ulkoiset piirteet olivat hyvin samanlaiset kuin Kirstinkin: luennoilla istumista, lukemista, keskusteluja kahviloissa ja oman selvän tunnelmansa sisältäviä boksi-iltoja. Mutta tapahtumat, jotka Jorma Vehmas oli tuonut hänen elämäänsä, erottivat hänet ratkaisevasti Kirstistä ja saivat hänet tuntemaan itsensä kehittyneeksi ja aikuiseksi hänen rinnallaan.
Eila Pennasen esikoisromaani. Kuohuvan kolmekymmentäluvuin tilinpäätös, jossa tutkaillaan opiskelijanuorison elämää ajan poliittisten ristivetojen, voimistuvan sodan uhan, syntisen kaupunkilaiselämän ja aikuistumisen mukanaan tuomien hormonaalisten paineiden myllerryksessä.
Ja kuinka saattaakaan kielellinen ilmaisu olla niin sofistikoitunutta, niin hienostunutta ja harkittua kuin tässä teoksessa. Pokkaripainoksena aivan loistavaa junalukemista.
  
Samuli Paronen: Tämä on huone 8. Novelleja. (1. painos 1969)
Karheita tarinoita maasta, jonka nimi on Suomi, ja jossa eletään enimmäkseen jonkinlaisessa rospuuttotilassa. Niin pihalla kuin huoneissakin.
Umpeen jäätyneitä tai nihkeäksi huurtuneita ikkunoita. Liukasta, märkää, lehdet roikkuvat puissa, valo useimmiten hämärää tai jopa pimeän puoleista. Väsymys vaivaa, nälästä nyt puhumattakaan. Hiki haisee – joskaan töitä ei välttämättä ole ollut, mitä tehdä – ja muutkin eritteet saattavat tuoksahtaa. Ja loppu on hyvin harvoin onnellinen. Jos elämä saa jatkuakseen, se tapaa olla voittopuolisesti harmaan arkista.
Ja silti tässä elämässä on jotakin tavattoman kiehtovaa. Näin on myös Samuli Parosen novelleissa.

 Richard Brautigan: Taimenenkalastus Amerikassa (suomennettu painos 1974. Alkuteos 1967)
Meillä melko tuntematon amerikkalaiskirjailija, joka oli 1960-luvun Yhdysvalloissa nuorison kirjallinen sankari. Brautiganin kirjat muodostavat siteen beatnikkien ja hippien sukupolvien välille.
Taimenenkalastus Amerikassa on lyyrinen road-kirja, samalla se on matka kirjailijan omaan kasvuhistoriaan, joiltakin osin myös Amerikan historiaan. Nämä kaikki kietoutuvat kertomuksiin taimenista ja niiden kalastamisesta. Tai sitten ihan vain sanaan taimenenkalastus. Sanat sinänsä ovat myös tässä kirjassa merkittävässä osassa. Niitä kannattaa maistella.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Ulla Arkoman mielikirjat

Näin kevään kynnyksellä pääsemme nauttimaan Ulla Arkoman, Avoimen yliopiston koulutussuunnittelijan, innostavista mielikirjoista.

Astrid Lingren Saariston lapset

Kirja, jonka kannen näen päivittäin hyllyssäni: Pampula ja Laivuri makoilemassa laiturilla taustanaan sininen meri ja taivas. Tätä kirjaa jaksoin pienenä lukea. Aion palata Pampulan, Pellen ja Stinan seikkailuihin lähiaikoina.

Otavan kirjallisuustieto toim. Risto Rantala ja Kaarina Turtia

Erinomainen Suomen ja maailmankirjallisuuden hakuteos vielä internetin aikanakin.

Irving Stone Michelangelo

Jos olet viettänyt aikaasi Italian taideaarteiden äärellä ja haluat palata tunnelmaan, tartu tähän kirjaan.

Alfred Lansing Kestävyys

Löysin Kestävyyden huoltoaseman halpiskorista. Tutkimusmatkailija sir Ernest Shackleton ja hänen 28 jäseninen miehistönsä seilaavat pienellä purjealuksella Etelämantereella luonnon armoilla. Unohtumaton lukukokemus.

Göran Schildt Aurinkolaiva

Kaikki Dafnen seikkailut ovat upeata luettavaa. Tämä Egyptiin suuntautuva matka on erityisesti jäänyt mieleen.

Frank McCourt Liitupölyä

Ei tarvitse olla Irlantifani tarttuakseen McCourtin Liitupölyyn, Seitsemännen portaan enkeleihin tai Amerikan ihmemaahan. McCourtin kolmiosaiset muistelmat ovat teoksia, jotka aion lukea uudelleen.

Alpo Ruuth Kallion kundi ei kuole

Ei kuole kun Alpon kirjoja lukee.

Olli Jalonen 14 solmua Greenwichiin

Tavattoman hyvä kirja. Ensimmäisenä ajattelin, ettei uskoisi suomalaiseksi.

Reko Lundan Ilman suuria suruja

Kuin olisi tv-elokuvaa katsellut.

Katri Lipson Kosmonautti

Miten kukaan voi kirjoittaa näin venäläisten kertojien tapaan. Taitavaa työtä. Piti pihdeissään.

Rosa Liksom Hytti no 6

Liksomille kannattaisi antaa matka-apuraha ja pistää takaisin Mongolian junaan, jotta saisimme tätä lisää!

Claudie Gallay Tyrskyt

Haluaisin tähän normandialaiseen merenrantakylään. Tyrskyt veivät mennessään.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Sari Antikaisen mielikirjat

Helmikuussa saamme tutustuttavaksemme kirjastonhoitaja Sari Antikaisen mielikirjat.

Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira

Fedja-setään tutustuin pienenä C-kasetteja kuuntelemalla. Ihan kaikkia teoksen tapahtumia en silloin vielä oikein ymmärtänyt enkä aina pysynyt kärryilläkään (tai traktorissa!), mutta Tarmo Mannin raukeava ja naukuva luenta iski hermoon. Nyt isona porukan jutut jo naurattavatkin.

Pirkko Saisio: Elämänmeno
Pirkko Saisio: Pienin yhteinen jaettava
Paavo Rintala: Pojat


Nämä kirjat olen ihan oikeasti lukenut kokonaan kannesta kanteen, vieläpä moneen kertaan. Viisaiden aikuisten kirjoittamia hykerryttäviä ja riipaisevia teoksia lapsuudesta ja lapsista, aikuisten maailmassa ja omissa oloissaan.

Virginia Woolf: Orlando

Orlando syntyy 1500-luvulla ja elää kaksi ensimmäistä vuosisataansa miehisen minänsä ilmentymänä. 1700-luvulla Oralando saa elää naisena siten kuin hänen luonteensa kehittyäkseen edellyttää. Viktoriaanisena aikana valistusajan vapaamielisyys tukahdutetaan, ja Orlando joutuu arvioimaan osaansa uudesta näkökulmasta. Woolfin teos on paitsi hauska fantasia hurjine seikkailuineen ja rakkauksineen myös mainio kulttuurihistoriallinen essee ja freudilainen syväanalyysi ihmisen todellisesta minuudesta.

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä

Proustin suurteoksen suomenkielinen laitos on ilmestynyt kymmenenä niteenä. Teoksen yksi hieno piirre on se, ettei se koskaan lopu kesken, ainakaan minun käsissäni. Olen aloittanut lukemisen usein, edennyt milloin mihinkin saakka, ja kun lukemiseen on tullut tauko, unohtanut, mihin saakka olin päässyt ja unohtanut kaikki menneet tapahtumat, ja niinpä on taas täytynyt aloittaa alusta. Mutta ei se mitään. Proustin maailma ja teoksen tunnelmat ovat niin ihania, että ne kestävät kovankin epäjärjestelmällisen kulutuksen ja tavoitteettoman etenemisen. Kestipä teoksen suomentaminenkin liki neljäkymmentä vuotta.


Herman Lindqvist: Ruotsin historia jääkaudesta tulevaisuuteen

Historiateoksia on mukavaa lueskella. Tämän kirjan pariin palaan usein, kun pitää tarkistaa kaikenlaisia juttuja. Ja aina tulee himo lähteä kuljeskelemaan Turkuun, Tukholmaan, Sigtunaan, Birkaan…

J.R. McNeill & William McNeill: Verkottunut ihmiskunta

Koko ihmiskunnan historia kätevästi yksissä kansissa. Näkökulma on kuitenkin erilainen kuin maailmanhistorian kokonaisesityksissä yleensä: McNeillit ovat luopuneet Eurooppa-keskeisestä lähestymistavasta ja kertovat koko maailman historian verkostojen synnyn ja kehityksen näkökulmasta.

Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas
Pierre Bayard: Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut


Ilman näitä kirjoja en voi elää enkä työskennellä. Ovat ne kyllä myös lukukirjoina mieluisia.

Te menitte asumaan meren saareen… Tutkimuksia Valamon luostarista, toimitus: Sari Hirvonen, Hannu Kilpeläinen ja Leena Mäkelä
Hyvän osan valinneet – Lintulan luostari, teksti: nunna Ksenia, nunna Kristoduli ja Kari Kotkavaara, kuvat Petter Martiskainen

Kiinnostavia kirjoituksia Suomen ortodoksisista luostareista ja Petter Martiskaisen kauniita valokuvia Lintulan luostarista. Ortodoksisen kirkon ikiaikaisuus, mystiikka, estetiikka ja tuoksut kiehtovat.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Olli Viljasen mielikirjat

Yhteiskunnallisten aineiden johtava opettaja ts. Olli Viljanen ilahduttaa meitä vielä tammikuun 22:een päivään saakka kirjavalinnoillaan.

Anthony de Mello: Havahtuminen
Yhteiskuntakritiikkiä, itämaista mystiikkaa, elämäntaito-oppeja ja iättömiä viisauksia. Tämä Suomessakin valtavaan suosioon noussut pieni kirja, tai luento kirjan muodossa, tiivistää kaiken olennaisen länsimaisesta ahdistuksesta ja itämaisesta filosofiasta.

William Golding: Kärpästen herra
Nobel-palkittu Golding kuvaa miten yhteiskunnan sivistyksen pintakerros halkeilee nuorten haaksirikkoutuessa autiolle saarelle. Golding saa lukijan pelkäämään tuota mystistä, poikien mielissä kummittelevaa Kärpästen herraa.

Eugene Ionesco: Erakko
Eksistentialismin suuntauksesta valitaan yleensä Camus´n Sivullinen tai Sartren Inho ylitse muiden, mutta näytelmäkirjailija Ionescon ainoaksi romaaniksi jäänyt Erakko on vielä jollain tapaa rehellisempi ja mieleenpainuvampi kuvaus ihmisen tilasta. Kertoo 35-vuotiaasta miehestä, joka saa valtavan perinnön ja jättäytyy vapaaherraksi pohtimaan syntyjä syviä.

Stephen King: Hohto
Kirjojen lukemisen aloitin Stephen Kingin tuotannon kautta ja hänen teoksistaan Hohto on edelleenkin pelottavin. Vetosi nuorena poikana kauheuksien kautta, mutta myöhemmällä iällä mielikuvituksellisuuden ja taitavan arkisen kauhun kuvailun kautta.

Cormac McCarthy: The Road
Kaikkien postapokalyptisten selviytymistarinoiden äiti. Kertomus miehestä ja pojasta matkalla halki tuhoutuneen Amerikan. Pelkistetty ja erityisen vaikuttava näinä ilmastonmuutoksen aikoina.

Chuck Palahniuk: Survivor
Chuck Palahniukin kirjoitustyyli yksinään tekee hänen kirjoistaan tutustumisen arvoisia. Palahniukin kirjoja on filmatisoitu, kuten oli tarkoitus tämänkin kirjan kohdalla, kunnes tuli syyskuun 11. ja teos, joka kertoo muun muassa lentokoneen kaappauksesta törmäystarkoituksella, sai jäädä hyllylle.

Dalton Trumbo: Sotilaspoika
Kaikkien pasifistien käsikirja. Ahdistava ja äärimmäisen tehokas sodanvastainen kertomus nuoresta amerikkalaissotilaasta, joka haavoittuu sodassa ja menettää miltei kaiken muun paitsi järkensä.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Marie-Jose Dings'in mielikirjat

Marraskuussa valoa pimeään aikaan tuovat kuvataiteen suunnittelijaopettajan Marie-Jose Dings'in mielikirjat.

Dorrestein, Renate
Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa /
Mijn zoon heeft een sexleven en ik lees mijn moeder Roodkapje voor


Kirjan päähenkilö on 50v nainen. Itsekin 50 täytettyäni tämä tarina herätti ajatuksia uudesta elämävaiheestani ja mitä se tuo tullessaan. Päähenkilön kokemukset joskus hirvitti ja itketti, mutta enimmäkseen nauratti. Oma elämäni onkin onneksi, ainakin toistaiseksi, paljon rauhallisempi.

Max Beckman ja Jean Dubuffy

Tämä saksalainen maalari oli varsinkin opiskeluaikana minulle esikuvana ja edelleen tykkään hänen veistoksellisista hahmoistaan ja vahvoista viivoistaan.
Dubuffy taas on niin monipuolinen sekä veistäjänä että maalarina.

Moggach: Tulppaanikuume
Chevalier: tyttö ja helmikorvakoru
Vreeland: Sininen neito


Nämä kolme kirjaa ovat ensimmäiset suomenkieliset kirjat jotka minä luin. Mikä sattuma että tapahtumat sijoittuvat kaikki Hollantiin….

Vincent Van Gogh

Kotimaani taiteilija, eiköhän se kerro tarpeeksi? Maalaus muistuttaa lapsuudenympäristöäni.

Grunberg, Arnon: Tirtza

Jännitystarina on kirjoitettu niin uskomattoman erikoisella tavalla että vielä jälkeenpäin tarinaa ajatellessani, tulee kylmät väreet. Toivottavasti tämä kirja joskus käännetään suomeksi.

Keri Hulme: Kerewin
Arthur Japin: De overgave
Benoite Groult: Zout op mijn huid


Tarinat jotka kertovat toisista kulttuureista, ihmishistoriasta ja ihmissuhteista. Asioita jotka ovat aina kiinnostaneet minua.

Farley Mowat: Never cry wolf

Kirja kertoo susilaumasta ja niiden elämästä omassa yhteisössään ja hierarkiassaan. Koska kirjailija on antanut jokaiselle sudelle nimen, unohdat jossain vaiheessa että kyse on villistä eläimistä ja tunnet kuin lukisit ihmisistä. Tarinassa syntyy ihmisenkaltaisia tapahtumia jotka itkettää ja naurattaa. Todella ihana kuvaus susien elämästä.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Pirjo Ahola-Karttusen mielikirjat

Syyskuussa ilonamme on henkilöstösihteeri Pirjo Ahola-Karttusen mielikirjat. Näin hän kertoo valinnoistaan:

Bertta Räsänen: Savolainen keittokirja
Erittäin tärkeä kirja. Erityisesti ennen joulua, kun tarvitsen ohjeita lanttu-, porkkana- ja maksalaatikon tekoon. Näitä reseptejä voittanutta ei ole!

Kullervo Kemppinen, Y. A. Jäntti: Lumoava Lappi
Kirja on erityisen tärkeä, sillä sain sen palkinnoksi 13-vuotiaana voitettuani koulujen välisen piirustuskilpailun.


Tess Gerritsen: Lapsen sydän
Ensimmäinen Gerritsenin trilleri, jonka luin. Juoni on niin mielenkiintoinen ja ennalta-arvaamaton, ettei kirjaa voi jättää kesken!

Torey Hayden: Toisten lapset
Torey Haydenin kirjat perustuvat uskomattomiin tositapahtumiin. Tämäkin kirja on kuvaus siitä, kuinka myös vaikeista koettelemuksista voidaan selvitä.

Antoine de Saint-Exupéry: Yölento
Rakastetun Pikku prinssin kirjoittajan teos herättää itsessäkin seikkailumielen.

Wladyslaw Szpilman: Pianisti
Kirja on jännittävä selviytymistarina Toisen Maailmansodan melskeistä ja sitä lukiessa voi melkein kuvitella itse kokevansa kirjan tapahtumat.

Kahlil Gibran: Mestarin sanoja
Kahlil Gibran on osannut koota kirjaansa ytimekkäitä ja kauniita mietelauseita, jotka ovat käyttökelpoisia vielä tänäkin päivänä.

L. M. Montgomery: Anna-sarja
Montgomeryn romanttinen klassikkokirjasarja, joka kulkee äidiltä tyttärelle.

Leo Tolstoi: Anna Karenina
Iki-ihana klassikko, jonka voi lukea yhä uudelleen.



Pirjon kirjoja voi käydä katsomassa myös SecondLife-virtuaalimaailman Opistotalon aulassa.