Näin kevään kynnyksellä pääsemme nauttimaan Ulla Arkoman, Avoimen yliopiston koulutussuunnittelijan, innostavista mielikirjoista.
Astrid Lingren Saariston lapset
Kirja, jonka kannen näen päivittäin hyllyssäni: Pampula ja Laivuri makoilemassa laiturilla taustanaan sininen meri ja taivas. Tätä kirjaa jaksoin pienenä lukea. Aion palata Pampulan, Pellen ja Stinan seikkailuihin lähiaikoina.
Otavan kirjallisuustieto toim. Risto Rantala ja Kaarina Turtia
Erinomainen Suomen ja maailmankirjallisuuden hakuteos vielä internetin aikanakin.
Irving Stone Michelangelo
Jos olet viettänyt aikaasi Italian taideaarteiden äärellä ja haluat palata tunnelmaan, tartu tähän kirjaan.
Alfred Lansing Kestävyys
Löysin Kestävyyden huoltoaseman halpiskorista. Tutkimusmatkailija sir Ernest Shackleton ja hänen 28 jäseninen miehistönsä seilaavat pienellä purjealuksella Etelämantereella luonnon armoilla. Unohtumaton lukukokemus.
Göran Schildt Aurinkolaiva
Kaikki Dafnen seikkailut ovat upeata luettavaa. Tämä Egyptiin suuntautuva matka on erityisesti jäänyt mieleen.
Frank McCourt Liitupölyä
Ei tarvitse olla Irlantifani tarttuakseen McCourtin Liitupölyyn, Seitsemännen portaan enkeleihin tai Amerikan ihmemaahan. McCourtin kolmiosaiset muistelmat ovat teoksia, jotka aion lukea uudelleen.
Alpo Ruuth Kallion kundi ei kuole
Ei kuole kun Alpon kirjoja lukee.
Olli Jalonen 14 solmua Greenwichiin
Tavattoman hyvä kirja. Ensimmäisenä ajattelin, ettei uskoisi suomalaiseksi.
Reko Lundan Ilman suuria suruja
Kuin olisi tv-elokuvaa katsellut.
Katri Lipson Kosmonautti
Miten kukaan voi kirjoittaa näin venäläisten kertojien tapaan. Taitavaa työtä. Piti pihdeissään.
Rosa Liksom Hytti no 6
Liksomille kannattaisi antaa matka-apuraha ja pistää takaisin Mongolian junaan, jotta saisimme tätä lisää!
Claudie Gallay Tyrskyt
Haluaisin tähän normandialaiseen merenrantakylään. Tyrskyt veivät mennessään.
Avoin verkko kirjoittajille ja kirjallisuuden harrastajille
Helsingin työväenopisto
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Ulla Arkoman mielikirjat
maanantai 6. helmikuuta 2012
Sari Antikaisen mielikirjat
Helmikuussa saamme tutustuttavaksemme kirjastonhoitaja Sari Antikaisen mielikirjat.
Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira
Fedja-setään tutustuin pienenä C-kasetteja kuuntelemalla. Ihan kaikkia teoksen tapahtumia en silloin vielä oikein ymmärtänyt enkä aina pysynyt kärryilläkään (tai traktorissa!), mutta Tarmo Mannin raukeava ja naukuva luenta iski hermoon. Nyt isona porukan jutut jo naurattavatkin.
Pirkko Saisio: Elämänmeno
Pirkko Saisio: Pienin yhteinen jaettava
Paavo Rintala: Pojat
Nämä kirjat olen ihan oikeasti lukenut kokonaan kannesta kanteen, vieläpä moneen kertaan. Viisaiden aikuisten kirjoittamia hykerryttäviä ja riipaisevia teoksia lapsuudesta ja lapsista, aikuisten maailmassa ja omissa oloissaan.
Virginia Woolf: Orlando
Orlando syntyy 1500-luvulla ja elää kaksi ensimmäistä vuosisataansa miehisen minänsä ilmentymänä. 1700-luvulla Oralando saa elää naisena siten kuin hänen luonteensa kehittyäkseen edellyttää. Viktoriaanisena aikana valistusajan vapaamielisyys tukahdutetaan, ja Orlando joutuu arvioimaan osaansa uudesta näkökulmasta. Woolfin teos on paitsi hauska fantasia hurjine seikkailuineen ja rakkauksineen myös mainio kulttuurihistoriallinen essee ja freudilainen syväanalyysi ihmisen todellisesta minuudesta.
Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä
Proustin suurteoksen suomenkielinen laitos on ilmestynyt kymmenenä niteenä. Teoksen yksi hieno piirre on se, ettei se koskaan lopu kesken, ainakaan minun käsissäni. Olen aloittanut lukemisen usein, edennyt milloin mihinkin saakka, ja kun lukemiseen on tullut tauko, unohtanut, mihin saakka olin päässyt ja unohtanut kaikki menneet tapahtumat, ja niinpä on taas täytynyt aloittaa alusta. Mutta ei se mitään. Proustin maailma ja teoksen tunnelmat ovat niin ihania, että ne kestävät kovankin epäjärjestelmällisen kulutuksen ja tavoitteettoman etenemisen. Kestipä teoksen suomentaminenkin liki neljäkymmentä vuotta.
Herman Lindqvist: Ruotsin historia jääkaudesta tulevaisuuteen
Historiateoksia on mukavaa lueskella. Tämän kirjan pariin palaan usein, kun pitää tarkistaa kaikenlaisia juttuja. Ja aina tulee himo lähteä kuljeskelemaan Turkuun, Tukholmaan, Sigtunaan, Birkaan…
J.R. McNeill & William McNeill: Verkottunut ihmiskunta
Koko ihmiskunnan historia kätevästi yksissä kansissa. Näkökulma on kuitenkin erilainen kuin maailmanhistorian kokonaisesityksissä yleensä: McNeillit ovat luopuneet Eurooppa-keskeisestä lähestymistavasta ja kertovat koko maailman historian verkostojen synnyn ja kehityksen näkökulmasta.
Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas
Pierre Bayard: Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut
Ilman näitä kirjoja en voi elää enkä työskennellä. Ovat ne kyllä myös lukukirjoina mieluisia.
Te menitte asumaan meren saareen… Tutkimuksia Valamon luostarista, toimitus: Sari Hirvonen, Hannu Kilpeläinen ja Leena Mäkelä
Hyvän osan valinneet – Lintulan luostari, teksti: nunna Ksenia, nunna Kristoduli ja Kari Kotkavaara, kuvat Petter Martiskainen
Kiinnostavia kirjoituksia Suomen ortodoksisista luostareista ja Petter Martiskaisen kauniita valokuvia Lintulan luostarista. Ortodoksisen kirkon ikiaikaisuus, mystiikka, estetiikka ja tuoksut kiehtovat.
Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira
Fedja-setään tutustuin pienenä C-kasetteja kuuntelemalla. Ihan kaikkia teoksen tapahtumia en silloin vielä oikein ymmärtänyt enkä aina pysynyt kärryilläkään (tai traktorissa!), mutta Tarmo Mannin raukeava ja naukuva luenta iski hermoon. Nyt isona porukan jutut jo naurattavatkin.
Pirkko Saisio: Elämänmeno
Pirkko Saisio: Pienin yhteinen jaettava
Paavo Rintala: Pojat
Nämä kirjat olen ihan oikeasti lukenut kokonaan kannesta kanteen, vieläpä moneen kertaan. Viisaiden aikuisten kirjoittamia hykerryttäviä ja riipaisevia teoksia lapsuudesta ja lapsista, aikuisten maailmassa ja omissa oloissaan.
Virginia Woolf: Orlando
Orlando syntyy 1500-luvulla ja elää kaksi ensimmäistä vuosisataansa miehisen minänsä ilmentymänä. 1700-luvulla Oralando saa elää naisena siten kuin hänen luonteensa kehittyäkseen edellyttää. Viktoriaanisena aikana valistusajan vapaamielisyys tukahdutetaan, ja Orlando joutuu arvioimaan osaansa uudesta näkökulmasta. Woolfin teos on paitsi hauska fantasia hurjine seikkailuineen ja rakkauksineen myös mainio kulttuurihistoriallinen essee ja freudilainen syväanalyysi ihmisen todellisesta minuudesta.
Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä
Proustin suurteoksen suomenkielinen laitos on ilmestynyt kymmenenä niteenä. Teoksen yksi hieno piirre on se, ettei se koskaan lopu kesken, ainakaan minun käsissäni. Olen aloittanut lukemisen usein, edennyt milloin mihinkin saakka, ja kun lukemiseen on tullut tauko, unohtanut, mihin saakka olin päässyt ja unohtanut kaikki menneet tapahtumat, ja niinpä on taas täytynyt aloittaa alusta. Mutta ei se mitään. Proustin maailma ja teoksen tunnelmat ovat niin ihania, että ne kestävät kovankin epäjärjestelmällisen kulutuksen ja tavoitteettoman etenemisen. Kestipä teoksen suomentaminenkin liki neljäkymmentä vuotta.
Herman Lindqvist: Ruotsin historia jääkaudesta tulevaisuuteen
Historiateoksia on mukavaa lueskella. Tämän kirjan pariin palaan usein, kun pitää tarkistaa kaikenlaisia juttuja. Ja aina tulee himo lähteä kuljeskelemaan Turkuun, Tukholmaan, Sigtunaan, Birkaan…
J.R. McNeill & William McNeill: Verkottunut ihmiskunta
Koko ihmiskunnan historia kätevästi yksissä kansissa. Näkökulma on kuitenkin erilainen kuin maailmanhistorian kokonaisesityksissä yleensä: McNeillit ovat luopuneet Eurooppa-keskeisestä lähestymistavasta ja kertovat koko maailman historian verkostojen synnyn ja kehityksen näkökulmasta.
Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas
Pierre Bayard: Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut
Ilman näitä kirjoja en voi elää enkä työskennellä. Ovat ne kyllä myös lukukirjoina mieluisia.
Te menitte asumaan meren saareen… Tutkimuksia Valamon luostarista, toimitus: Sari Hirvonen, Hannu Kilpeläinen ja Leena Mäkelä
Hyvän osan valinneet – Lintulan luostari, teksti: nunna Ksenia, nunna Kristoduli ja Kari Kotkavaara, kuvat Petter Martiskainen
Kiinnostavia kirjoituksia Suomen ortodoksisista luostareista ja Petter Martiskaisen kauniita valokuvia Lintulan luostarista. Ortodoksisen kirkon ikiaikaisuus, mystiikka, estetiikka ja tuoksut kiehtovat.
maanantai 2. tammikuuta 2012
Olli Viljasen mielikirjat
Yhteiskunnallisten aineiden johtava opettaja ts. Olli Viljanen ilahduttaa meitä vielä tammikuun 22:een päivään saakka kirjavalinnoillaan.
Anthony de Mello: Havahtuminen
Yhteiskuntakritiikkiä, itämaista mystiikkaa, elämäntaito-oppeja ja iättömiä viisauksia. Tämä Suomessakin valtavaan suosioon noussut pieni kirja, tai luento kirjan muodossa, tiivistää kaiken olennaisen länsimaisesta ahdistuksesta ja itämaisesta filosofiasta.
William Golding: Kärpästen herra
Nobel-palkittu Golding kuvaa miten yhteiskunnan sivistyksen pintakerros halkeilee nuorten haaksirikkoutuessa autiolle saarelle. Golding saa lukijan pelkäämään tuota mystistä, poikien mielissä kummittelevaa Kärpästen herraa.
Eugene Ionesco: Erakko
Eksistentialismin suuntauksesta valitaan yleensä Camus´n Sivullinen tai Sartren Inho ylitse muiden, mutta näytelmäkirjailija Ionescon ainoaksi romaaniksi jäänyt Erakko on vielä jollain tapaa rehellisempi ja mieleenpainuvampi kuvaus ihmisen tilasta. Kertoo 35-vuotiaasta miehestä, joka saa valtavan perinnön ja jättäytyy vapaaherraksi pohtimaan syntyjä syviä.
Stephen King: Hohto
Kirjojen lukemisen aloitin Stephen Kingin tuotannon kautta ja hänen teoksistaan Hohto on edelleenkin pelottavin. Vetosi nuorena poikana kauheuksien kautta, mutta myöhemmällä iällä mielikuvituksellisuuden ja taitavan arkisen kauhun kuvailun kautta.
Cormac McCarthy: The Road
Kaikkien postapokalyptisten selviytymistarinoiden äiti. Kertomus miehestä ja pojasta matkalla halki tuhoutuneen Amerikan. Pelkistetty ja erityisen vaikuttava näinä ilmastonmuutoksen aikoina.
Chuck Palahniuk: Survivor
Chuck Palahniukin kirjoitustyyli yksinään tekee hänen kirjoistaan tutustumisen arvoisia. Palahniukin kirjoja on filmatisoitu, kuten oli tarkoitus tämänkin kirjan kohdalla, kunnes tuli syyskuun 11. ja teos, joka kertoo muun muassa lentokoneen kaappauksesta törmäystarkoituksella, sai jäädä hyllylle.
Dalton Trumbo: Sotilaspoika
Kaikkien pasifistien käsikirja. Ahdistava ja äärimmäisen tehokas sodanvastainen kertomus nuoresta amerikkalaissotilaasta, joka haavoittuu sodassa ja menettää miltei kaiken muun paitsi järkensä.
Anthony de Mello: Havahtuminen
Yhteiskuntakritiikkiä, itämaista mystiikkaa, elämäntaito-oppeja ja iättömiä viisauksia. Tämä Suomessakin valtavaan suosioon noussut pieni kirja, tai luento kirjan muodossa, tiivistää kaiken olennaisen länsimaisesta ahdistuksesta ja itämaisesta filosofiasta.
William Golding: Kärpästen herra
Nobel-palkittu Golding kuvaa miten yhteiskunnan sivistyksen pintakerros halkeilee nuorten haaksirikkoutuessa autiolle saarelle. Golding saa lukijan pelkäämään tuota mystistä, poikien mielissä kummittelevaa Kärpästen herraa.
Eugene Ionesco: Erakko
Eksistentialismin suuntauksesta valitaan yleensä Camus´n Sivullinen tai Sartren Inho ylitse muiden, mutta näytelmäkirjailija Ionescon ainoaksi romaaniksi jäänyt Erakko on vielä jollain tapaa rehellisempi ja mieleenpainuvampi kuvaus ihmisen tilasta. Kertoo 35-vuotiaasta miehestä, joka saa valtavan perinnön ja jättäytyy vapaaherraksi pohtimaan syntyjä syviä.
Stephen King: Hohto
Kirjojen lukemisen aloitin Stephen Kingin tuotannon kautta ja hänen teoksistaan Hohto on edelleenkin pelottavin. Vetosi nuorena poikana kauheuksien kautta, mutta myöhemmällä iällä mielikuvituksellisuuden ja taitavan arkisen kauhun kuvailun kautta.
Cormac McCarthy: The Road
Kaikkien postapokalyptisten selviytymistarinoiden äiti. Kertomus miehestä ja pojasta matkalla halki tuhoutuneen Amerikan. Pelkistetty ja erityisen vaikuttava näinä ilmastonmuutoksen aikoina.
Chuck Palahniuk: Survivor
Chuck Palahniukin kirjoitustyyli yksinään tekee hänen kirjoistaan tutustumisen arvoisia. Palahniukin kirjoja on filmatisoitu, kuten oli tarkoitus tämänkin kirjan kohdalla, kunnes tuli syyskuun 11. ja teos, joka kertoo muun muassa lentokoneen kaappauksesta törmäystarkoituksella, sai jäädä hyllylle.
Dalton Trumbo: Sotilaspoika
Kaikkien pasifistien käsikirja. Ahdistava ja äärimmäisen tehokas sodanvastainen kertomus nuoresta amerikkalaissotilaasta, joka haavoittuu sodassa ja menettää miltei kaiken muun paitsi järkensä.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Marie-Jose Dings'in mielikirjat
Marraskuussa valoa pimeään aikaan tuovat kuvataiteen suunnittelijaopettajan Marie-Jose Dings'in mielikirjat.
Dorrestein, Renate
Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa /
Mijn zoon heeft een sexleven en ik lees mijn moeder Roodkapje voor
Kirjan päähenkilö on 50v nainen. Itsekin 50 täytettyäni tämä tarina herätti ajatuksia uudesta elämävaiheestani ja mitä se tuo tullessaan. Päähenkilön kokemukset joskus hirvitti ja itketti, mutta enimmäkseen nauratti. Oma elämäni onkin onneksi, ainakin toistaiseksi, paljon rauhallisempi.
Max Beckman ja Jean Dubuffy
Tämä saksalainen maalari oli varsinkin opiskeluaikana minulle esikuvana ja edelleen tykkään hänen veistoksellisista hahmoistaan ja vahvoista viivoistaan.
Dubuffy taas on niin monipuolinen sekä veistäjänä että maalarina.
Moggach: Tulppaanikuume
Chevalier: tyttö ja helmikorvakoru
Vreeland: Sininen neito
Nämä kolme kirjaa ovat ensimmäiset suomenkieliset kirjat jotka minä luin. Mikä sattuma että tapahtumat sijoittuvat kaikki Hollantiin….
Vincent Van Gogh
Kotimaani taiteilija, eiköhän se kerro tarpeeksi? Maalaus muistuttaa lapsuudenympäristöäni.
Grunberg, Arnon: Tirtza
Jännitystarina on kirjoitettu niin uskomattoman erikoisella tavalla että vielä jälkeenpäin tarinaa ajatellessani, tulee kylmät väreet. Toivottavasti tämä kirja joskus käännetään suomeksi.
Keri Hulme: Kerewin
Arthur Japin: De overgave
Benoite Groult: Zout op mijn huid
Tarinat jotka kertovat toisista kulttuureista, ihmishistoriasta ja ihmissuhteista. Asioita jotka ovat aina kiinnostaneet minua.
Farley Mowat: Never cry wolf
Kirja kertoo susilaumasta ja niiden elämästä omassa yhteisössään ja hierarkiassaan. Koska kirjailija on antanut jokaiselle sudelle nimen, unohdat jossain vaiheessa että kyse on villistä eläimistä ja tunnet kuin lukisit ihmisistä. Tarinassa syntyy ihmisenkaltaisia tapahtumia jotka itkettää ja naurattaa. Todella ihana kuvaus susien elämästä.
Dorrestein, Renate
Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa /
Mijn zoon heeft een sexleven en ik lees mijn moeder Roodkapje voor
Kirjan päähenkilö on 50v nainen. Itsekin 50 täytettyäni tämä tarina herätti ajatuksia uudesta elämävaiheestani ja mitä se tuo tullessaan. Päähenkilön kokemukset joskus hirvitti ja itketti, mutta enimmäkseen nauratti. Oma elämäni onkin onneksi, ainakin toistaiseksi, paljon rauhallisempi.
Max Beckman ja Jean Dubuffy
Tämä saksalainen maalari oli varsinkin opiskeluaikana minulle esikuvana ja edelleen tykkään hänen veistoksellisista hahmoistaan ja vahvoista viivoistaan.
Dubuffy taas on niin monipuolinen sekä veistäjänä että maalarina.
Moggach: Tulppaanikuume
Chevalier: tyttö ja helmikorvakoru
Vreeland: Sininen neito
Nämä kolme kirjaa ovat ensimmäiset suomenkieliset kirjat jotka minä luin. Mikä sattuma että tapahtumat sijoittuvat kaikki Hollantiin….
Vincent Van Gogh
Kotimaani taiteilija, eiköhän se kerro tarpeeksi? Maalaus muistuttaa lapsuudenympäristöäni.
Grunberg, Arnon: Tirtza
Jännitystarina on kirjoitettu niin uskomattoman erikoisella tavalla että vielä jälkeenpäin tarinaa ajatellessani, tulee kylmät väreet. Toivottavasti tämä kirja joskus käännetään suomeksi.
Keri Hulme: Kerewin
Arthur Japin: De overgave
Benoite Groult: Zout op mijn huid
Tarinat jotka kertovat toisista kulttuureista, ihmishistoriasta ja ihmissuhteista. Asioita jotka ovat aina kiinnostaneet minua.
Farley Mowat: Never cry wolf
Kirja kertoo susilaumasta ja niiden elämästä omassa yhteisössään ja hierarkiassaan. Koska kirjailija on antanut jokaiselle sudelle nimen, unohdat jossain vaiheessa että kyse on villistä eläimistä ja tunnet kuin lukisit ihmisistä. Tarinassa syntyy ihmisenkaltaisia tapahtumia jotka itkettää ja naurattaa. Todella ihana kuvaus susien elämästä.
maanantai 12. syyskuuta 2011
Pirjo Ahola-Karttusen mielikirjat
Syyskuussa ilonamme on henkilöstösihteeri Pirjo Ahola-Karttusen mielikirjat. Näin hän kertoo valinnoistaan:
Bertta Räsänen: Savolainen keittokirja
Erittäin tärkeä kirja. Erityisesti ennen joulua, kun tarvitsen ohjeita lanttu-, porkkana- ja maksalaatikon tekoon. Näitä reseptejä voittanutta ei ole!
Kullervo Kemppinen, Y. A. Jäntti: Lumoava Lappi
Kirja on erityisen tärkeä, sillä sain sen palkinnoksi 13-vuotiaana voitettuani koulujen välisen piirustuskilpailun.
Tess Gerritsen: Lapsen sydän
Ensimmäinen Gerritsenin trilleri, jonka luin. Juoni on niin mielenkiintoinen ja ennalta-arvaamaton, ettei kirjaa voi jättää kesken!
Torey Hayden: Toisten lapset
Torey Haydenin kirjat perustuvat uskomattomiin tositapahtumiin. Tämäkin kirja on kuvaus siitä, kuinka myös vaikeista koettelemuksista voidaan selvitä.
Antoine de Saint-Exupéry: Yölento
Rakastetun Pikku prinssin kirjoittajan teos herättää itsessäkin seikkailumielen.
Wladyslaw Szpilman: Pianisti
Kirja on jännittävä selviytymistarina Toisen Maailmansodan melskeistä ja sitä lukiessa voi melkein kuvitella itse kokevansa kirjan tapahtumat.
Kahlil Gibran: Mestarin sanoja
Kahlil Gibran on osannut koota kirjaansa ytimekkäitä ja kauniita mietelauseita, jotka ovat käyttökelpoisia vielä tänäkin päivänä.
L. M. Montgomery: Anna-sarja
Montgomeryn romanttinen klassikkokirjasarja, joka kulkee äidiltä tyttärelle.
Leo Tolstoi: Anna Karenina
Iki-ihana klassikko, jonka voi lukea yhä uudelleen.
Pirjon kirjoja voi käydä katsomassa myös SecondLife-virtuaalimaailman Opistotalon aulassa.
Bertta Räsänen: Savolainen keittokirja
Erittäin tärkeä kirja. Erityisesti ennen joulua, kun tarvitsen ohjeita lanttu-, porkkana- ja maksalaatikon tekoon. Näitä reseptejä voittanutta ei ole!
Kullervo Kemppinen, Y. A. Jäntti: Lumoava Lappi
Kirja on erityisen tärkeä, sillä sain sen palkinnoksi 13-vuotiaana voitettuani koulujen välisen piirustuskilpailun.
Tess Gerritsen: Lapsen sydän
Ensimmäinen Gerritsenin trilleri, jonka luin. Juoni on niin mielenkiintoinen ja ennalta-arvaamaton, ettei kirjaa voi jättää kesken!
Torey Hayden: Toisten lapset
Torey Haydenin kirjat perustuvat uskomattomiin tositapahtumiin. Tämäkin kirja on kuvaus siitä, kuinka myös vaikeista koettelemuksista voidaan selvitä.
Antoine de Saint-Exupéry: Yölento
Rakastetun Pikku prinssin kirjoittajan teos herättää itsessäkin seikkailumielen.
Wladyslaw Szpilman: Pianisti
Kirja on jännittävä selviytymistarina Toisen Maailmansodan melskeistä ja sitä lukiessa voi melkein kuvitella itse kokevansa kirjan tapahtumat.
Kahlil Gibran: Mestarin sanoja
Kahlil Gibran on osannut koota kirjaansa ytimekkäitä ja kauniita mietelauseita, jotka ovat käyttökelpoisia vielä tänäkin päivänä.
L. M. Montgomery: Anna-sarja
Montgomeryn romanttinen klassikkokirjasarja, joka kulkee äidiltä tyttärelle.
Leo Tolstoi: Anna Karenina
Iki-ihana klassikko, jonka voi lukea yhä uudelleen.
Pirjon kirjoja voi käydä katsomassa myös SecondLife-virtuaalimaailman Opistotalon aulassa.
maanantai 16. toukokuuta 2011
Päivi Mäkisen mielikirjat
Mielikirjojaan esittelee World Design Capital -projektisihteeri Päivi Mäkinen
Margareth Wise Brown: Kapu karvakorva
Kapu Karvakorva on lapsuuteni lempikirjoja, kuten moni muukin Tammen kultaisen kirjaston kirja. Kapu Karvakorva taisi olla äitinikin suosikki, sillä meillä on yhä käytössä kirjasta lainattu sanonta: ”Minä olen Manne, jota kukaan ei määrää”. Sitä käytetään, kun itsepäisyyskohtaus iskee.
Gavriil Trojepolski: Bim Mustakorva
Sentimentaalisuudessaan kolahti lujaa nuoreen eläinrakkaaseen tyttöön. Haaveilen kirjan vuoksi yhä setteristä. Vanhempana olen löytänyt tarinasta muitakin tasoja, kuin tarinan koiran paluusta kotiin.
Art Spiegelman: Maus, selviytyjän tarina
En ole sarjakuvan suurkuluttaja, mutta tätä kirjaa en voinut laskea käsistäni, kun olin siihen tarttunut. Kirjassa on kaksi tasoa, se kertoo paitsi kirjoittajan ongelmallisesta isäsuhteesta myös tämän keskitysleiriltä hengissä selvinneen isän kokemuksista. Ei siis mikään eläinsatu, vaikka hahmot onkin piirretty hiiriksi ja kissoiksi.
Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä, Noita Agnes Nutterin hienot ja oikeat ennustukset
Todella hauska kirja, joka paransi fantasiakirjallisuus- allergiani.
Markus Kajo: Kettusen kootut
Näitä juttuja voi lukea moneen kertaan ja aina naurattaa. Tarinoita ei tosin voi kertoa eteenpäin, ne kun ovat hauskoja vain Kajon itsensä kertomina.
Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus
Ainoa vika Agatha Christien dekkareissa on se, että niiden juonet ovat niin hyvin rakennettuja, ettei niitä voi unohtaa ja lukea aina uudelleen! Idän pikajunan arvoitus on oivallinen esimerkki täydellisestä dekkarista.
Wisława Szymborska: Sata Szymborskaa
Kirjahyllyni kestosuosikki, johon palaan aina uudelleen. Kaikki, joille olen tätä suositellut, ovat ihastuneet.
Umberto Eco: Ruusun nimi
Lukemalla voi kuvitella aikoja ja paikkoja, joihin ei todellisuudessa pääse. Tämä kirja on siitä oiva esimerkki, joskin kirjan tapahtumat ovat sen verran selkäpiitä karmivia, että niitä seuraa kyllä mieluummin kirjan sivuilta kuin paikan päällä.
Mikael Niemi: Populaarimusiikkia Vittulajänkältä
Hyvä ja hauska kirja, jonka kieli ihastuttaa ainakin tällaista syntyperäistä Tornionjokilaaksolaista.
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Luin kirjan ruotsiksi valmistautuessani ruotsin ylioppilaskirjoituksiin. Se oli niin hyvä, että olen lukenut sen sittemmin monesti suomeksikin.
Margareth Wise Brown: Kapu karvakorva
Kapu Karvakorva on lapsuuteni lempikirjoja, kuten moni muukin Tammen kultaisen kirjaston kirja. Kapu Karvakorva taisi olla äitinikin suosikki, sillä meillä on yhä käytössä kirjasta lainattu sanonta: ”Minä olen Manne, jota kukaan ei määrää”. Sitä käytetään, kun itsepäisyyskohtaus iskee.
Gavriil Trojepolski: Bim Mustakorva
Sentimentaalisuudessaan kolahti lujaa nuoreen eläinrakkaaseen tyttöön. Haaveilen kirjan vuoksi yhä setteristä. Vanhempana olen löytänyt tarinasta muitakin tasoja, kuin tarinan koiran paluusta kotiin.
Art Spiegelman: Maus, selviytyjän tarina
En ole sarjakuvan suurkuluttaja, mutta tätä kirjaa en voinut laskea käsistäni, kun olin siihen tarttunut. Kirjassa on kaksi tasoa, se kertoo paitsi kirjoittajan ongelmallisesta isäsuhteesta myös tämän keskitysleiriltä hengissä selvinneen isän kokemuksista. Ei siis mikään eläinsatu, vaikka hahmot onkin piirretty hiiriksi ja kissoiksi.
Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä, Noita Agnes Nutterin hienot ja oikeat ennustukset
Todella hauska kirja, joka paransi fantasiakirjallisuus- allergiani.
Markus Kajo: Kettusen kootut
Näitä juttuja voi lukea moneen kertaan ja aina naurattaa. Tarinoita ei tosin voi kertoa eteenpäin, ne kun ovat hauskoja vain Kajon itsensä kertomina.
Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus
Ainoa vika Agatha Christien dekkareissa on se, että niiden juonet ovat niin hyvin rakennettuja, ettei niitä voi unohtaa ja lukea aina uudelleen! Idän pikajunan arvoitus on oivallinen esimerkki täydellisestä dekkarista.
Wisława Szymborska: Sata Szymborskaa
Kirjahyllyni kestosuosikki, johon palaan aina uudelleen. Kaikki, joille olen tätä suositellut, ovat ihastuneet.
Umberto Eco: Ruusun nimi
Lukemalla voi kuvitella aikoja ja paikkoja, joihin ei todellisuudessa pääse. Tämä kirja on siitä oiva esimerkki, joskin kirjan tapahtumat ovat sen verran selkäpiitä karmivia, että niitä seuraa kyllä mieluummin kirjan sivuilta kuin paikan päällä.
Mikael Niemi: Populaarimusiikkia Vittulajänkältä
Hyvä ja hauska kirja, jonka kieli ihastuttaa ainakin tällaista syntyperäistä Tornionjokilaaksolaista.
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Luin kirjan ruotsiksi valmistautuessani ruotsin ylioppilaskirjoituksiin. Se oli niin hyvä, että olen lukenut sen sittemmin monesti suomeksikin.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Saija Purhosen Mielikirjat
Poimintoja kirjahyllystäni
Saija Purhonen, kuvataideaineiden johtava opettaja
Mika Waltari, Turms kuolematon
Fiktiivinen todelta tuntuva seikkailu arvoitukselliseen ja salaperäisesti kadonneeseen etruskikulttuuriin. Lukukokemus on jättänyt pitkän kaiun. Usein kun tietty vaihe on elämässäni on päättynyt tai tunnen tarvetta muutokseen, olen huomannut Turmsin tavoin, että taas seitsemän vuotta on kulunut. Kirjan tunnelma yhdistyy mielessäni kiehtovasti ihailemiini etruskien taiteen ekspressivisiin pronssiveistoksiin ja hymyileviin terrakottafiguureihin.
Yrjö Kallinen, Elämmekö unessa
Istuin 11- vuotiaana automme takapenkillä matkan Helsingistä Harvaltaan kuunnellen kun Yrjö Kallinen kertoi etupenkillä jylisevällä äänellä ajatuksiaan. Isä oli hakenut hänet luennoimaan Harjavallan Kansalaisopistoon ja olimme viemässä häntä takaisin Helsinkiin. Myöhemmin lukiessani tätä kirjaa muistui Kallisen ääni
” ihmisen tärkein tehtävä on vastustaa arjen turruttavaa automaatioita. Toimiessaan kuin unessa, automaation ohjaamana, ihminen käyttää vain murto osan aivokapasiteetistaan. Pitää muistaa havahtua, herättää aistejaan – pysyäkseen hereillä, nähdäkseen, kuullakseen, haistaakseen, maistaakseen - voidakseen saada todellista, kokemuksellista tietoa, pystyäkseen toimimaan vuorovaikutteisesti ja nauttiakseen elämästä.”
Chister Kihlman, Ihminen joka järkkyi
Isän joululahja oli aina kirja, jonka innokkaana ahmin joulyönä. Isällä oli aika hyvä vaisto siitä mitä ääntä hän tarjoaa missäkin elämän vaiheessa. Tämä kirja oli voimakas ja voimaannuttavalta tuntuva lukukokemus.
Mikhail Bulgakov, Saatana saapuu Moskovaan
Sanoilla loihdittuja herkullisia mielikuvia ja hirtehistä huumoria, mielikuvituksella seikkailua todellisissa maisemissa.
Johannes Itten, The Art of Colour
Pariisista 1985 ostettu kirja on ollut avain värien maailmaan ja hyvä opetusväline.
Kirja kuvanveistäjä Marino Marinista
Löysin Firenzestä 1990 suuresti ihailemani kuvanveistäjän Marino Marinin museon, joka oli hienosti rakennetu vanhaan San Pancrazio- kirkkoon. Museosta ei silloin ollut tietoja yleisissä turistioppaissa ja yllättäen löydettynä käynti oli huima kokemus, joka säilyy viereisestä taidekirjakaupasta ostamani kirjan kanssa.
Unto Kupiainen, Kohtalon viima
Unto Kupiaisen runot jäivät mieleen isän lausumina.
Aksel Sandemose, Felician häät
Opiskeluaikainen ystäväni Kalervo Palsa luki paljon ja tutustutti minut mm. Aksel Sandemoseen. Kirja on toimi vastalääkkeenä mustasukkaisuuteen.
Richard Bach, Lokki Joonatan
Harjoittelua, epäonnistumisia, opettelua,
tahdonvoimalla kohti vapauttavaa liitoa –
teki vaikutukseni nuoreen taideopiskelijaan.
Heini Köngäs, Hyväntekijä
Löytö kesälomalukemista etsiessäni Akateemisen pokkarihyllystä. Hyvä kuvaus tutuista asioista tutuissa maisemissa - Helsingissä.
Hannu Väisänen, Vanikan palat
Moniaistinen kokemus ja mukaansa vievää kerrontaa.
Saija Purhonen, kuvataideaineiden johtava opettaja
Mika Waltari, Turms kuolematon
Fiktiivinen todelta tuntuva seikkailu arvoitukselliseen ja salaperäisesti kadonneeseen etruskikulttuuriin. Lukukokemus on jättänyt pitkän kaiun. Usein kun tietty vaihe on elämässäni on päättynyt tai tunnen tarvetta muutokseen, olen huomannut Turmsin tavoin, että taas seitsemän vuotta on kulunut. Kirjan tunnelma yhdistyy mielessäni kiehtovasti ihailemiini etruskien taiteen ekspressivisiin pronssiveistoksiin ja hymyileviin terrakottafiguureihin.
Yrjö Kallinen, Elämmekö unessa
Istuin 11- vuotiaana automme takapenkillä matkan Helsingistä Harvaltaan kuunnellen kun Yrjö Kallinen kertoi etupenkillä jylisevällä äänellä ajatuksiaan. Isä oli hakenut hänet luennoimaan Harjavallan Kansalaisopistoon ja olimme viemässä häntä takaisin Helsinkiin. Myöhemmin lukiessani tätä kirjaa muistui Kallisen ääni
” ihmisen tärkein tehtävä on vastustaa arjen turruttavaa automaatioita. Toimiessaan kuin unessa, automaation ohjaamana, ihminen käyttää vain murto osan aivokapasiteetistaan. Pitää muistaa havahtua, herättää aistejaan – pysyäkseen hereillä, nähdäkseen, kuullakseen, haistaakseen, maistaakseen - voidakseen saada todellista, kokemuksellista tietoa, pystyäkseen toimimaan vuorovaikutteisesti ja nauttiakseen elämästä.”
Chister Kihlman, Ihminen joka järkkyi
Isän joululahja oli aina kirja, jonka innokkaana ahmin joulyönä. Isällä oli aika hyvä vaisto siitä mitä ääntä hän tarjoaa missäkin elämän vaiheessa. Tämä kirja oli voimakas ja voimaannuttavalta tuntuva lukukokemus.
Mikhail Bulgakov, Saatana saapuu Moskovaan
Sanoilla loihdittuja herkullisia mielikuvia ja hirtehistä huumoria, mielikuvituksella seikkailua todellisissa maisemissa.
Johannes Itten, The Art of Colour
Pariisista 1985 ostettu kirja on ollut avain värien maailmaan ja hyvä opetusväline.
Kirja kuvanveistäjä Marino Marinista
Löysin Firenzestä 1990 suuresti ihailemani kuvanveistäjän Marino Marinin museon, joka oli hienosti rakennetu vanhaan San Pancrazio- kirkkoon. Museosta ei silloin ollut tietoja yleisissä turistioppaissa ja yllättäen löydettynä käynti oli huima kokemus, joka säilyy viereisestä taidekirjakaupasta ostamani kirjan kanssa.
Unto Kupiainen, Kohtalon viima
Unto Kupiaisen runot jäivät mieleen isän lausumina.
Aksel Sandemose, Felician häät
Opiskeluaikainen ystäväni Kalervo Palsa luki paljon ja tutustutti minut mm. Aksel Sandemoseen. Kirja on toimi vastalääkkeenä mustasukkaisuuteen.
Richard Bach, Lokki Joonatan
Harjoittelua, epäonnistumisia, opettelua,
tahdonvoimalla kohti vapauttavaa liitoa –
teki vaikutukseni nuoreen taideopiskelijaan.
Heini Köngäs, Hyväntekijä
Löytö kesälomalukemista etsiessäni Akateemisen pokkarihyllystä. Hyvä kuvaus tutuista asioista tutuissa maisemissa - Helsingissä.
Hannu Väisänen, Vanikan palat
Moniaistinen kokemus ja mukaansa vievää kerrontaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




